Johan Junnelius (1781–1859)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1781 syntynyttä henkilöä. Muita samannimisiä löytyy Junnelius-sivulta.

Johan (Erikinpoika) Junnelius (25. tammikuuta 1781 Ylitornio7. huhtikuuta 1859 Oulu) oli suomalainen laivanvarustaja , kauppias ja merikapteeni[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junnelius kuljetti Suomen sodassa 1808-1809 sotatarvikkeita Ruotsista Suomeen toimittan niitä mm. Oulun varuskunnalle[2]. Hän toimi kapteenina seuraavissa aluksissa: Galatea 1805-06, Diana 1806-1805, Novo Conto 1807, Pompeij 1808, Palemon 1808-1810, Atlas 1811 sekä 1813, Sultan (fregatti) 1815-18, Activ 1820-21, Favorit 1823-25, Anette (kuunari) 1821, Anette (priki) 1831, Ilia 1834-1838 sekä 1844-1846, Paris (kuunari) 1842-1843. Junnelius Oulussa S/S Uleåborg (myöhemmin SS/Union Turussa) höyryaluksen kapteenina 1842[2].

Junnelius sai kauppalaivuriporvarioikeudet 1809 ja toimi useissa laivoissa kapteenina ja osakkaana. Junneliukselle myönnettiin kauppaporvarin oikeudet 1817, ja hän harjoitti Torniossa kauppaliikettä[2].

Keisarin kapteeni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksanteri I ja Johan Junnelius Oulunjärvellä 1819.

Oulun kaupungin maistraatti antoi Oulun kauppaseuralle tehtäväksi perustaa keisarin retkeä varten johtokunnan. Tehtävää johti Erik Junnelius, joka nimitti keisarin matkalle osallistuvat vastuuhenkilöt, henkilöstön ja tarvittavan kaluston. Kajaanin - Oulun väliselle purjekdukselle oli varattu 24 merimiestä ja 2 purjelaivaa, joista toinen ostettiin Venäjän valtion laskuun ja toinen lainattiin eräältä oululaiselta kauppiaalta[3].

Keisari Aleksanteri I aloitti 25. elokuuta 1819 vierailunsa itärajalta Sortavalasta, josta hän kulki Pohjois-Suomeen Kajaaniin. Keisari ylitti purjehtimalla myös Oulunjärven Oulusta tuoduilla kaksimastoisilla sluupeilla. Matka alkoi Vuolijoen kylästä ja päättyi Kajaaniin. Keisarin veneen kapteenin tehtävät otti hoitaakseen kapteeni Johan Junnelius. Seurueen lähtiessä tuuli oli navakka. Paikalla olijat pyysivät, ettei keisari nousisi alukseen ja pistäisi itseään alttiiksi hengenvaaralle. Aleksanteri ei kuitenkaan muuttanut päätöstään, vaan nousi isoimpaan sluuppiin, ja muut seurasivat häntä[4]. Kesken matkan nousi kova myrsky. Saara Wacklin kuvaa kirjassaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta: "Kahdeksan reipasta suomalaista merimiestä tarttui airoihin ja voimakas kapteeni itse ruoriin. Aluksi keisari seisoi veneessä tervehtien iloisesti kaikkia niitä, jotka rannalla katselivat - -, miten - - hallitsija noin tyynenä lähti vaaraa kohden. Tuuli kiihtyi pian hirmumyrskyksi."[5]. Kesken matkan veneestä katkesi peräsin. Keisari kysyi tällöin Junneliukselta pelkääkö hän. Junnelius vastasi, ettei pelkäisi, jollei kuljettaisi niin kallisarvoista lastia. [6].

Maija Liisa Näsäsen mukaan myrskystä ja perämelan katkeamisesta huolimatta matka Kajaaniin sujui kohtuullisen nopeasti. Keisari keskusteli Junneliuksen kanssa englanniksi. [7] Seuraavana päivänä keisari nousi henkilääkärinsä ruhtinas Wolkonskin, maaherra von Bornin, kapteeni Gripenbergin ja muun seurueensa kanssa vaunuihin ajakseen Ouluun, jonne saapumisajankohdaksi sovittiin elokuun 28. päivä. Keisari jatkoi matkaansa eri pitäjiin, joissa tutustui paikallisiin päättäjiin ja ansioituneisiin kansalaisiin palkitsemalla heitä. Junnelius toimi matkan aikana toisen kerran kapteenina Oulussa, jossa keisari purjehti jälleen Merikosken alapuolisella Oulujokisuulla sekä kaupungin edustalla. Syksyllä keisaria Oulussa kuljettanut alus ostettiin Venäjän valtiolta Oulun kauppaseuralle kalliiseen hintaan (alus tuhoutui Oulun palossa 1882. Kiitoksen osoituksena keisaria kuljettaneesta aluksesta maalattin taulu, joka sijoitettiin raatimies Isak Carlströmin ja kauppias Erik Spolanderin puotien väliin Ouluun. Taulu tuhoutui Oulun palossa 1822. Ainoa säilynyt taulu on kivipainotaulu keisarin matkasta sluupilla Kajaanissa.[8][7][9][6][5].

Perhe-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikapteeni Johan Junneliuksen sukuhauta.

Perhe muutti Torniosta Ouluun 1796 ja omisti Oulussa talon nro. 24 III korttelissa. Johanin vaimo oli Marghareta (om.suk. Petrelius). Heille syntyi yksi lapsi Maria Junnelius, joka tunnettiin Oulussa nimellä Tante Maria. Maria perusti Oulun Ruotsalaisen tyttökoulun[10][11][12][13]. Johan on haudattu Oulun hautausmaalle pystytetyn ankkuripatsaan alle[14].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jounela, Aarno I.: Pohjois-Pohjalainen Junnelius-Suku, s. 17-18. Pohjoinen, 1983. ID 60983.
  2. a b c P. W. Snellman (toim. Aarne Kopisto): Oulun laivoja ja laivureita 1816-1875, s. 197. Kirjapaino Osakeyhtiö Kaleva, 1974. ISBN 951-9306-02-1.
  3. Kustaa Hautala: Oulun kaupungin historia III, s. 638. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1975. ISBN 951-95283-2-6.
  4. Oulun Wiikko-Sanomia, 13.03.1830, nro 11, s. 3-5. Artikkelin verkkoversio.
  5. a b Sara Wacklin: Sata muistelmaa Pohjanmaalta. Gummerus: Oulun historiaseura, 2005. ISBN 951-96266-4-6.
  6. a b Oulun Viikko-Sanomia 1830 Keisarin vierailu (sivulla useita viitteitä lehtiin)
  7. a b Maija-Liisa Näsänen: Owla - Oula - Oulu : kaupungin perustamisesta maailmansotiin. Pohjoinen, 1998. ISBN 951-749-270-7. [ Verkkoversio] (suomeksi)
  8. Reijo Heikkinen: Verkkoversio Keisari Aleksanteri I:n vierailu Kainuussa 1819. 6.11.2002. Kainuun maakuntakirjasto.
  9. P. W. Snellman: Oulun Kauppaseuran ja Kauppiaiden eläkelaitoksen toim.kertomus 1771-1939, s. 191-193. Kaleva kustannus, 1939. ?.
  10. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia IV, s. 512-514. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1976. ISBN 951-9327-00-2.
  11. Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V, s. 366-377. Oulu: Kirjapaino Oy Kaleva, 1982. ISBN 951-9234-02-0.
  12. Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI, s. 244,253-254. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-9234-48-9.
  13. Silvander, Carl-Eric: Svenska Privatskolan i Uleåborg 1859-1999 samt faktorer som upprätthållit densamma. Vaajakoski: Gummerus Printing, 2006. ISBN 952-91-2497-X.
  14. Schali, Kirsi: ”Oulujoen hautausmaa”, Oulun hautausmaat, s. kansikuvana. Johan Junneliuksen hauta. Jyväskylä: Oulun ev.-lut. seurakuntayhtymä, 1996. ISBN 952-90-7881-1.