Johan Frosterus (Kalajoen kirkkoherra)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Frosterus (26. lokakuuta 1751 Haukipudas24. tammikuuta 1838 Kalajoki) oli suomalainen kirkkoherra.

Frosteruksen vanhemmat olivat Haukiputaan kappalainen Erik Frosterus ja hänen ensimmäinen puolisonsa Sofia Elisabet Patkull. Hän kävi Oulun triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1767. Turun akatemiassa opiskellut Frosterus vihittiin papiksi 1771. Hänestä tuli teologian kunniatohtori 1827.

Frosterus toimi isänsä apulaisena Haukiputaalla 1771 ja hän oli Kärsämäen kappalaisena vuodesta 1774 alkaen. Frosterus oli Pudasjärven kirkkoherrana 1786–1809 ja Kalajoen kirkkoherrana 1809–1838. Hän sai rovastin arvon 1805 ja hän oli Raahen lääninrovastina vuodesta 1824 alkaen. Venäjän keisari Aleksanteri I vieraili Suomen-matkansa aikana Frosteruksen luona Kalajoen pappilassa syyskuussa 1819.

Frosterus oli naimisissa 1774–1792 Maria Westzynthiuksen (k. 1792) kanssa ja 1794-1837 Anna Beata Humblen (k. 1837) kanssa. Hänen poikiaan olivat Ilmajoen kirkkoherra Erik Johan Frosterus (1776–1826), Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherra, professori, teologian tohtori Benjamin Frosterus] (1792–1856)[1] ja Kuopion piispa Robert Valentin Frosterus (1795–1884).

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Muutamia kristillisiä virsiä. Hjelt, Turku 1826
  • Käsikirja kristillisyyden opissa. 1829

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Benjamin Frosterus Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 11.1.2017. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 2.12.2018.