Johan Viktor Johnsson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johan Viktor Johnsson
Henkilötiedot
Syntynyt14. kesäkuuta 1832
Lapinlahti, Suomi
Kuollut18. syyskuuta 1884 (52 vuotta)
Juva, Suomi
Ammatti piispa, valtiopäivämies
Arvonimirovasti
Vanhemmat Johan Johnsson (1797–1831) ja Lovisa Luthman (1798–1866)
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Anna Johnsson (o.s. Stenius, 1831–1900)
Lapset Mm. Julius Viktor Johnsson, Mikael Soininen ja Eliel Soisalon-Soininen
Muut tiedot
Lempinimet Janne

Johan Viktor (Janne) Johnsson (14. kesäkuuta 1832 Lapinlahti18. syyskuuta 1884 Juva)[1] oli suomalainen piispaksi valittu valtiopäivämies. Johnsson toimi elämänsä aikana muun muassa kirkkoherrana, rehtorina ja useaan otteeseen pappissäädyn edustajana valtiopäivillä. Hänet nimitettiin Porvoon hiippakunnan piispaksi vuonna 1884, mutta hän kuoli ennen virkaanastumistaan.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Viktor Johnsson oli Johan Johnssonin (1797–1831) ja Lovisa Luthmanin (1798–1866) viides lapsi.[1] Hänen kappalaisena toimineen isänsä ennenaikainen kuolema merkitsi köyhiä lapsuudenoloja.[2] Johnsson opiskeli Kuopion kimnaasissa ja valmistui ylioppilaaksi laudatur-arvosanalla vuonna 1851.[3] Hän jatkoi opintojaan Helsingissä ja suoritti pappistutkinnon vuonna 1854. Myöhemmin Johnsson täydensi opintojaan pastoraalitutkinnolla ja suorittamalla käytännölliset ja teoreettiset kokeet teologian lehtorin virkaa varten. Varapastorin arvonimi myönnettiin hänelle vuonna 1862 ja rovastin arvonimi vuonna 1873.[1]

Johnsson työskenteli muun muassa Kuhmonniemen ja Juvan kirkkoherrana, Kuopion lyseon teologian lehtorina ja rehtorina sekä ajoittain Kuopion hiippakunnan tuomiorovastina.[3][4][5] Hän toimi myös Kuopion kaupunginvaltuuston ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1875[6] ja Porvoon tuomiokapitulin jäsenenä vuosina 1878–1882. Johnsson edusti papistoa vuosien 1867, 1872, 1877 ja 1882 säätyvaltiopäivillä.[3] Valtiopäivätoiminnassaan hän muun muassa kannatti kuolemanrangaistuksen säilyttämistä, vastusti asevelvollisuuden toteuttamista ja allekirjoitti anomuksen prostituution lakkauttamisesta.[7]

Johnsson sai vuonna 1884 pidetyissä Porvoon hiippakunnan (nyk. Tampereen hiippakunta) piispanvaaleissa lähes kaikki äänet. Hänet nimitettiin piispaksi, mutta hän ei ehtinyt aloittaa uudessa tehtävässään kuoltuaan äkillisesti sydänhalvaukseen.[7][8][9]

Johnssonilla oli useita lapsia puolisonsa Anna Johnssonin (o.s. Stenius, 1831–1900) kanssa, muun muassa aatelissäätyyn korotettu prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen, professori ja poliitikko Mikael Soininen[1] sekä lääkintöneuvoksen arvon saanut lääkäri Julius Viktor Johnsson.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Johnsson, Gunnar: Savon Johnsson-suku. Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja, 1925, 9. vsk, s. 69–80. Suomen Sukututkimusseura. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.11.2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Voipio, Aarni: Mikael Soinisen elämä, s. 10–11. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1944.
  3. a b c Kotivuori, Yrjö: Johan Viktor Johnsson Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. 2005. Viitattu 21.11.2010.
  4. Rovasti Johnsson asetettiin virkaansa. Suomalainen Wirallinen Lehti, 2.9.1876, nro 103. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.12.2009.
  5. Muistolahja rehtori J.V. Johnssonille Kuopion lyceon oppilailta. Tapio, 13.5.1876, nro 20. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.12.2009.
  6. ”Kuopion kaupunginvaltuuston puheenjohtajat vuoteen 1977”, Suomen kaupunkilaitoksen historia: tilasto-osa, s. 201–202. Suomen kaupunkiliitto, 1984. ISBN 951-759-292-2.
  7. a b Voipio, Aarni: Mikael Soinisen elämä, s. 13–14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1944.
  8. Den nya biskopens i Borgå I.V. Johnssons meritförteckning. Hufvudstadsbladet, 7.9.1884, nro 209. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.12.2009.
  9. Piispa J.W. Johnssonin kuoleman johdosta; toht. E. Johnssonin puhe hautajaisissa. Helsingin Wiikko-Sanomia, 10.10.1884, nro 41. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.12.2009.