Joe – armoton

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joe - Armoton
Joe
Ohjaaja John G. Avildsen
Käsikirjoittaja Norman Wexler
Tuottaja David Gil
Säveltäjä Bobby Scott
Kuvaaja John G. Avildsen
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Cannon Group[1]
Levittäjä Cannon Films
Ensi-ilta
Kesto 103 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 106 000 dollaria
Tuotto 19 319 254 $[2]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Joe - Armoton on vuoden 1970 yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka on kirjoittanut Norman Wexler ja ohjannut John G. Avildsen. Sen pääosissa nähdään Peter Boyle, Dennis Patrick ja Susan Sarandon debyyttielokuvassaan.[3][4][5]

Elokuva julkaistiin elokuvateattereissa Yhdysvalloissa 15. heinäkuuta 1970, ja Suomessa 16. huhtikuuta 1971[6]

Tiivistelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bill Comptonilla (Dennis Patrick) on korkea mainostoimiston asema. Hän asuu New Yorkin arvokkaassa Upper East Sidessa vaimonsa Joanin ja heidän tyttärensä Melissan (Susan Sarandon) kanssa. Jälkimmäisellä on poikaystävä, joka on huumeriippuvainen ja -kauppias. Eräänä päivänä Bill menee asuntoonsa ja tappaa vahingossa Melissan poikaystävän.Läheisessä baarissa hän kuulee tehdastyöntekijän Joe Curranin (Peter Boyle) huutavan kuinka hän vihaa hippejä. Compton paljastaa, että "hän juuri tappoi yhden" ja Joe onnittelee Billiä teosta. Keskustelu johtaa näiden kahden, eri yhteiskuntaluokkaisten miesten ystävyyteen.

Kun Melissa pakenee sairaalasta saatuaan selville, että hänen isänsä tappoi hänen poikaystävänsä, Bill ja Joe menevät läpi koko Greenwich Villagen löytääkseen hänet. Kun pari joutuvat hippijuhliin, he menettävät hermonsa ja ryhtyvät joukkomurhaajiksi.[7]

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Peter Boyle  Joe Curran  
 Dennis Patrick  Bill Compton  
 Audrey Caire  Joan Compton  
 Susan Sarandon  Melissa Compton  
 K Callan  Mary Lou Curran  
 Marlene Warfield  Bellevue-sairaalan hoitaja  
 Patrick McDermott   Frank Russo  

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on kerännyt sekä kriitikoiden suosiota että lipputuloja. Vain 106 000 dollarin budjetilla tuotettu se oli yllätys ”sleeper”-hitti ja tuotti yli 19,3 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa ja Kanadassa, tehden siitä 13. tuottoisimman elokuvan vuonna 1970. Joe sai kriitikoilta enimmäkseen myönteisiä arvosteluja ja ansaitsi 82 % ”Fresh” arvio Rotten Tomatoes-sivustolla, perustuen 11 ammattilais-arvosteluun.[8] Norman Wexlerin käsikirjoitus sai parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuuden.[9]

Elokuva oli Yhdysvalloissa 1970-luvun alkupuolella kiistanalainen elokuva, verrattavissa Likainen Harry ja Väkivallan vihollinen-elokuvien kiistaiseen vastaanottoon.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maçek, J.C., III: From the Zombie Hoards to the Successfully Bankrupt: The First Year of 'The Next Reel'. PopMatters. 2.8.2013. Arkistoitu 4.8.2013. (englanniksi)
  2. Joe BoxOfficeMojo.com. (englanniksi)
  3. Uimonen, Kirpi: Susan Sarandon on ikuinen aktivisti ja kantaaottava näyttelijä Apu -lehti. 15.12.2018.
  4. Nystrom, Derek (2004), Hard Hats and Movie Brats: Auteurism and the Class Politics of the New Hollywood, Cinema Journal, Vol. 43, no. 3, pp. 18–41. (englanniksi)
  5. Perlstein, Rick: Nixonland: The Rise of a President and the Fracturing of America. Simon and Schuster, 2008. ISBN 978-0-7432-4302-5. (englanniksi)
  6. Joe Finna.fi.
  7. Joe – armoton AllMoviessa. (englanniksi)
  8. Joe Rotten Tomatoesissa. (englanniksi)
  9. Oliver, Myrna (August 26, 1999). "Norman Wexler; Oscar-Nominated Writer". The Los Angeles Times.
  10. Vognar, Chris: A Bigot Walks into A Bar: The Politics of Joe, 50 Years Later RogerEbert.com. 4.12.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]