Joan Didion

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joan Didion
Joan Didion 2008.
Joan Didion 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt5. joulukuuta 1934
Sacramento, Kalifornia, Yhdysvallat
Kuollut23. joulukuuta 2021 (87 vuotta)
New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus yhdysvaltalainen
Ammatti toimittaja, kirjailija
Kirjailija
Äidinkielienglanti
Tuotannon kielienglanti
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Joan Didion (5. joulukuuta 1934 Sacramento, Kalifornia, Yhdysvallat23. joulukuuta 2021 New York, Yhdysvallat)[1][2] oli yhdysvaltalainen kirjailija, esseisti ja toimittaja. Hän oli Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian jäsen vuodesta 1981.

Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joan Didion syntyi Sacramentossa vuonna 1934. Hänen vanhempansa olivat Frank ja Eduene Didion. Hän oli viidennen polven kalifornialainen, ja hänen esivanhempansa saapuivat osavaltioon erkauduttuaan vuonna 1846 Donnerin uudisraivaajajoukosta.[3]

Didion opiskeli Berkeleyn yliopistossa ja voitti ensimmäisenä vuotenaan Mademoiselle-lehden novellikilpailun. Seuraana vuonna hän voitti Vogue-lehden kilpailun.[3] Didion valmistui Kalifornian yliopistosta (Berkeley) vuonna 1956.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Didion työskenteli Voguella 1956–1963. Hän oli ensin tekstisuunnittelija ja myöhemmin toimittaja.[5] Didionin artikkeleita julkaistiin muun muassa Lifessa ja The Saturday Evening Postissa. Hänestä tulikin niin sanotun uuden journalismin johtavia hahmoja. Liikkeen jäsenet hämärsivät kirjoituksillaan tavanomaisen raportoinnin rajoja.[3]

Didion kirjoitti toimittajana myös ensimmäisen teoksensa, romaanin Run River, joka julkaistiin vuonna 1963. Hänen kolumnikokoelmansa Slouching Towards Bethlehem (1968) toi hänelle mainetta esseistinä.[5]

Didionin toinen romaani Play It As It Lays julkaistiin vuonna 1970.[6][5] Sen hän käsikirjoitti elokuvaksi miehensä John Gregory Dunnen kanssa. Didion ja Dunne kirjoittivat usein yhdessä käsikirjoituksia. Heidän töitään on esimerkiksi vuoden 1976 Tähti on syttynyt.[6]

Vaikka Didion kirjoitti 1970–1990-luvuilla useampiakin kaunokirjallisia teoksia, hänen tunnetuimmat työnsä olivat tietokirjallisuutta. Esseekokoelma The White Album julkaistiin vuonna 1979. Didion kirjoitti myös teoksen Salvador (1983), joka oli kirjanmittainen essee El Salvadorin -matkastaan. Miami (1987) käsitteli kuubalaisyhteisöä ja After Henry (1992) oli omistettu Didionin kirjallisuustoimittaja Henry Robbinsille.[6] Poliittisia esseitä julkaistiin puolestaan kokoelmassa Political Fictions (2001).[5]

Didionin puoliso Dunne kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2003. Didion alkoi tuon jälkeen kirjoittaa teosta Maagisen ajattelun aika. Hän kokosi kirjaan muun muassa monia omituisia tapojaan käsitellä suruaan. Hän voitti kirjasta Pulitzer-palkinnon sekä National Book Award -palkinnon tietokirjasarjassa.[6][7] Maagisen ajattelun aika julkaistiin vuonna 2005, ja muutamia kuukausia sen jälkeen Didionin ja Dunnen tytär Quintana Roo kuoli. Iltojen sinessä (2011) käsittelee tyttären kuolemaa sekä Didionin ajatuksia ikääntymisestä ja vanhemmuudesta.[6]

Didionin viimeinen kirja South and West julkaistiin 2017. Siihen oli koottu hänen matkamuistojansa 1970-luvulta, jolloin hän matkusti Mississippissä, Alabamassa ja Louisianassa. Didionin viimeisten vuosien suurin projekti oli kuitenkin hänen puolisonsa veljenpojan ohjaama Netflix-dokumentaari Joan Didion: The Center Will Not Hold (2018).[6][8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Didion meni naimisiin John Gregory Dunnen[4] kanssa 1964. Mies kuoli sydänkohtaukseen Manhattanilla 30. joulukuuta 2003. Parin adoptiotytär Quintana oli silloin vakavasti sairas. Tytär kuoli 39-vuotiaana 26. elokuuta 2005.[9] Didionilla todettiin vuonna 1972 MS-tauti.[10]

Didion kuoli 87-vuotiaana kotonaan New Yorkissa joulukuussa 2021 Parkinsonin taudin komplikaatioihin.[6][11]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keskipäivän illuusio. (A book of common prayer, 1977). Suomentanut Risto Lehmusoksa. Weilin + Göös, 1978. ISBN 951-35-1727-6.
  • Maagisen ajattelun aika. (The year of magical thinking, 2005). Suomentanut Marja Haapio. Like, 2007. ISBN 978-952-471-891-2.
  • Iltojen sinessä. (Blue nights, 2011). Suomentanut Kirsi Luoma. Like, 2012. ISBN 978-952-01-0705-5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joan Didion Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  2. William Grimes: Joan Didion, ‘New Journalist’ Who Explored Culture and Chaos, Dies at 87 The New York Times. 23.12.2021. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
  3. a b c Emily Kirkpatrick: Joan Didion, Literary Titan, Dies at 87 Vanity Fair. 23.12.2021. Condé Nest. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
  4. a b Heidi Benson: Biographer in the Bancroft: Writer Pursues Clues to Ms. Didion, in the Library, With a Pen California Magazine. 23.10.2015. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  5. a b c d Joan Didion Encyclopedia Britannica. 23.12.2021. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
  6. a b c d e f g Sian Cain & Edward Helmore: Joan Didion, American journalist and author, dies at age 87 The Guardian. 23.12.2021. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
  7. National Book Awards 2005 National Book Foundation. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  8. Tervonen, Kaisu: Joan Didion havainnoi reportaaseissaan lasten LSD-trippejä ja Mansonin perhettä – mutta romaaneissaan hän kertoi surutyöstään miehensä ja tyttärensä kuoltua Helsingin Sanomat. 10.11.2017. Viitattu 10.11.2017.
  9. Quintana Roo Dunne Michael, 39; Daughter of Joan Didion, J.G. Dunne Lost Angeles Times. 3.9.2005. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
  10. Multiple Sclerosis in the News Integris Health. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
  11. Kuolleet | Kirjailija-käsikirjoittaja ja journalisti Joan Didion on kuollut 87-vuotiaana Helsingin Sanomat. 23.12.2021. Viitattu 24.12.2021.