Jiulianchengin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jiulianchengin taistelu
Osa ensimmäistä Kiinan-Japanin sotaa
Fukushima Toshimitsun puupiirros Jalujoen ylityksestä
Fukushima Toshimitsun puupiirros Jalujoen ylityksestä
Päivämäärä:

24. lokakuuta 1894

Paikka:

Jalu

Lopputulos:

Japanin voitto

Osapuolet

 Japani

Flag of China (1889–1912).svg Qing-dynastian hallitsema Kiina

Komentajat

Japani kenraali Yamagata Aritomo

Flag of China (1889–1912).svg kenraali Song Qing

Vahvuudet

10 000

15 000

Tappiot

4 kaatunutta
140 haavoittunutta

2 000 kaatunutta

Ensimmäisen Kiinan–Japanin sodan taistelut
PungdoSeonghwanPjongjangJaluJiulianchengLüshunkouWeihaiweiYingkouPeskadorit

Jiulianchengin taistelu (jap. 九連城之戰) oli ensimmäisen Kiinan-Japanin sodan maataistelu. Se käytiin 24. lokakuuta 1894 Korean ja Mantsuriassa rajalla keisarillisen Japanin ja Kiinan keisarikunnan joukkojen välillä japanilaisten ylittäessä Jalujokea.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beiyangin armeija oli vetäytynyt tappiollisen Pyongyangin taistelun jälkeen Korean ja Mantsurian rajalla olevan Jalujoen taakse ryhmittyen uusiin puolustusasemiin. Mantsurian puolella Qing-dynastian joukkojen kenraali Song Qing sijoitti päämajansa Julianchengin linnoitettuun kaupunkiin sekä linnoitti Jalujoen rannan etelässä olevasta alueen pääkaupungista Dandongista aina pohjoispuolen Hushanqian kylään. Linnoitteita oli kaikkiaan noin kuusitoista kilometriä kumpaankin suuntaan sisältäen redutteja ja juoksuhautoja, joita miehitti noin 23 000 sotilasta.[1]

Korean puoleisella rannalla keisarillisen Japanin armeijan kenraali Yamagata Aritomo Japanin 1. armeija miehitti 23. lokakuuta linnoitetun kaupungin Uijun. Armeijaan kuului noin 10 000 miestä, jotka kuuluivat 3. ja 5. divisioonaan. Vaikka japanilaisten pääjoukot eivät saapuneetkaan virralle niin tiedustelu- ja pioneerijoukkoja havaittiin tutkimassa joenvartta ja Pyongyangiin kulkevia linjoja.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yamagatan suunnitelmana oli välttää rintamahyökkäystä Beiyangin armeijan Julianchengin linjoja vastaan, vaan pääjoukot iskisivät kiinalaisten sivustaan Hushanissa. Yöllä 24. lokakuuta japanilaiset asettivat paikalleen Jalujoen ylittävän ponttoonisillan aivan kiinalaisten linnakkeen edustalle. Kenraali Katsura Tarōn Japanin 3. divisioona teki yöllisen hyökkäyksen Hushaniin 25. lokakuuta, jolloin havaittiin kiinalaisjoukkojen pääosan karanneen edellisenä yönä. Samoin kenraali Nozu Michitsuran Japanin 5. divisioonan ylittäessä Jalujoen Julianchengissa havaitsivat tukikohdat tyhjiksi ja ainoastaan etuvartion tekevän vastarintaa. Alle kolmessa tunnissa kumpikin alue oli japanilaisten hallussa.

Dadong vallattiin vuorokautta myöhemmin ilman vastarintaa ja Beiyangin armeija jätti vetäytyessään japanilaisille suuren määrän aseita ja varusteita.

Taistelun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haltuunsa jääneille Mantsurian alueille japanilaiset järjestivät siviilihallinnon, jonka johtoon määrättiin Komura Jutaro (myöh. Yasumasa Fukushima). Japanin 1. armeija jaettiin kahteen osastoon. Kenraaliluutnantti Katsura Taron komentama ensimmäinen osasto seurasi perääntyvää Antungin varuskuntaa, johon kuului muun muassa kenraali Nie Shicheng. Osa varuskunnasta vetäytyi pohjoiseen kohti Fenghaungchengiin, jonka japanilaiset valtasivat 30. lokakuuta. Loppuosa varuskunnasta vetäytyi länteen Xiuyaniin, jonka japanilaiset valtasivat 15. marraskuuta. Näin strategisesti tärkeä Lüshunkoun satamakaupunki oli eristetty.

Japanilaisten toinen kenraaliluutnantti Oku Yasukatan komentama osasto marssi vaikeissa talvioloissa pohjoiseen uhaten Mantsurian pääkaupunkia Mukdenia. Kenraali Song ja Jiulianchengin varuskunta miehittivät Mukdenin johtavaan tienvarressa sijaitsevan Liaoyangin sulkien japanilaisten tien, minkä jälkeen kumpikin armeija pystytti talvileirin.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Jiuliancheng

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paine, S. C. M.: The Sino-Japanese War of 1894-1895 - Perceptions, Power and Primacy. Cambridge: Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-521-61745-1. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paine, S.C.M. s. 199