Jigorō Kanō

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jigorō Kanōn patsas Japanissa kodokan dōjōn edustalla

Jigorō Kanō (jap. 嘉納治五郎, 28. lokakuuta 1860, Kōbe, Japani1938 laivamatkalla Kairosta Japaniin) oli judon perustaja. Hän muutti 16-vuotiaana perheensä mukana Edoon (nykyinen Tokio) ja alkoi opiskella Tokion Keisarillisessa yliopistossa. Hän väitteli tohtoriksi filosofiassa, ja myöhemmin hänestä tuli aatelisen koulun rehtori ja professori.

Heikkovoimaista Kanōta kiehtoi jujutsu, jossa heikko voittaa voimakkaan, ja niinpä hän hakeutui jujutsumestareiden oppiin. Kesäkuussa 1882 Kanō perusti oman koulun, Kōdōkanin (kōdō = julistaa totuutta, kan = koulu, sali, huone), jossa hän alkoi opettaa kehittämäänsä uutta kamppailulajia, judoa. Hän sovelsi siinä monilta jujutsumestareilta saamiaan oppeja. Kanō keskittyi heitto-, sidonta-, kuristus-, ja lukko-otteisiin, mutta poisti monia vaarallisimmista tekniikoista kuten sormi-, polvi- ja jalkalukot.

Judon tehokkuutta kuitenkin epäiltiin, ja vuonna 1886 Tokion poliisivoimat (toisissa lähteissä Japanin opetusministeriö) järjestivät kilpailun Kōdōkanin ja jujutsukoulun välillä. Molemmat koulut asettivat 15 parasta oppilastaan otteluun. Kōdōkan voitti näistä 13 kahden päättyessä tasapeliin. Näin judo tunnustettiin tehokkaaksi kamppailulajiksi, ja poliisit alkoivat harjoitella Kōdōkan jūdōta. Myös Japanin armeijassa alettiin opettaa judoa, ja kouluissa siitä tuli pakollinen oppiaine.

Kanō valittiin Kansainvälisen Olympiakomitean jäseneksi 1909, ja hän toimi myös Japanin ruumiillisen kulttuurin ministerinä 1933 alkaen.

Kanō vieraili Suomessa tiettävästi kahdesti, Euroopan kiertomatkallaan 1890 ja matkallaan Tukholman olympialaisiin vuonna 1912.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.