Jevgeni Levinson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jevgeni Levinsonin ja Vladimir Muntsin suunnittelema Lensovetin kulttuuritalo Pietarissa.

Jevgeni Adolfovitš Levinson (ven. Евге́ний Адо́льфович Левинсо́н, 19. lokakuuta 1894 Odessa21. maaliskuuta 1968 Leningrad) oli neuvostoliittolainen arkkitehti.

Jevgeni Levinson valmistui vuonna 1927 taideteknisestä korkeakoulusta (VHUTEIN). Vuosina 1932–1945 hän toimi Leningradin rakennusinsinööri-instituutin (LISI) ja vuosina 1945–1968 Repinille nimetyn maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin instituutin (IŽSA) opettajana (vuodesta 1947 lähtien professorina).[1]

Levinsonin suunnittelemat rakennukset edustavat myöhäistä konstruktivismia, Stalinin ajan klassismia ja 1950–1960-lukujen funktionalismia. Hänen töitään Pietarissa ovat mm. Lensovetin kulttuuripalatsi (1930–1936), Lensovetin asuintalo (1931–1934), Kevyen teollisuuden talo Voznesenski-prospektilla (1931–1934), Petrovskaja-rantakadun asuintalo (1935–1940), Nevan piirineuvoston rakennus (1937–1940) sekä Štšemilovkan (1937–1940, 1958–1964) ja Moskovski-prospektin (1937–1946) asuinkorttelit. Toisen maailmansodan jälkeen Levinson osallistui Puškinin ja Pavlovskin jälleenrakennukseen. Vuonna 1951 hän sai Stalin-palkinnon Andrei Grušken kanssa suunnittelemastaan Puškinin rautatieasemasta. Levinsonin käsialaa ovat myös Avtovon metroaseman erikoiset lasipylväät. Arkkitehti osallistui Piskarjovkan hautausmaan muistoalueen suunnitteluun (1960). Hänen myöhäisvaiheen teoksiaan ovat Nevski-kulttuuripalatsi Obuhovskoi Oborony -prospektilla, Kamennoostrovski-prospektin Muotitalo (molemmat 1963–1968) sekä Sovetskaja-hotellin ensimmäinen vaihe (1968).[2]

Vuosina 1931–1968 Levinson asui ja työskenteli Aleksandr Sokolovin kanssa suunnittelemassaan Neuvostokaupan työntekijöiden osuuskuntatalossa (Kamennoostrovski-prospekti 55).[3] Rakennuksen seinässä on arkkitehdista kertova muistolaatta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 14, s. 237. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
  2. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 315. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
  3. Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 242. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5.