Jevgeni Aleksejev (amiraali)
Jevgeni Ivanovitš Aleksejev (ven. Евгений Иванович Алексеев; 23. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1843 Sevastopol – 9. kesäkuuta (J: 27. toukokuuta) 1917 Jalta)[1] oli venäläinen amiraali. Hän oli Venäjän Kaukoidän käskynhaltija vuosina 1903–1905 ja Kaukoitään sijoitettujen joukkojen ylipäällikkö Venäjän–Japanin sodan alkuvaiheessa vuonna 1904.
Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aleksejevin isä oli upseeri, tosin huhujen mukaan Aleksejev olisi ollut keisari Aleksanteri II:n avioton poika. Aleksejev valmistui merikadettikoulusta vuonna 1863.[2] Hän palveli eri aluksilla, vuosina 1878–1883 risteilijä Afrikan päällikkönä. Vuosina 1883–1886 hän oli laivastoattaseana Venäjän Pariisin-lähetystössä, sitten risteilijä Admiral Kornilovin päällikkönä ja vuodesta 1892 laivaston esikuntapäällikön apulaisena. Hän sai vuonna 1892 kontra-amiraalin ja 1897 vara-amiraalin arvon.[1] Aleksejev siirrettiin vuonna 1895 Venäjän Tyynenmeren-laivastoon, jonka komentajana hän oli vuosina 1896–1897.[2] Hän miehitti Port Arthurin satamakaupungin sen siirtyessä Kiinalta Venäjän haltuun.[3] Vuosina 1897–1899 hän oli vanhempana lippumiehenä Mustanmeren laivastossa.[2]
Aleksejev nimitettiin vuonna 1899 Venäjälle hiljattain siirtyneen, Port Arthuria Liaotungin niemimaalla ympäröineen Kwantungin vuokra-alueen joukkojen komentajaksi. Hänestä tuli samalla uudelleen Tyynenmeren laivaston komentaja. Hän myös komensi venäläistä armeijakuntaa, joka osallistui vuoden 1900 boksarikapinan kukistamiseen Kiinassa. Vuonna 1903 Aleksejevista tehtiin suoraan keisarin alainen Venäjän Kaukoidän käskynhaltija, joka hallitsi Amurin kenraalikuvernementtia ja Kwantungin aluetta pääkaupunkinaan Port Arthur.[2][3] Samana vuonna hänet ylennettiin amiraaliksi.[1] Aleksejev kannatti niin sanotun Bezobrazovin piirin ajamaa aggressiivista Japanin-vastaista ulkopolitiikkaa Kaukoidässä, mutta hän ei uskonut Japanin lähtevän sotaan Venäjää vastaan.[2]
Sodan puhjettua helmikuussa 1904 Aleksejevista tuli kaikkien Kaukoidässä olleiden venäläisten maa- ja merivoimien yhteinen ylipäällikkö. Hän oli myös tilapäisesti Tyynenmeren laivaston vt. komentajana Oskar Starckin erottamisen ja Stepan Makarovin saapumisen välissä sekä uudelleen Makarovin kuoleman ja Nikolai Skrydlovin saapumisen välisen ajan. Keisari Nikolai II:n määräyksestä Aleksejev siirtyi toukokuussa 1904 Port Arthurista Mukdeniin ja vältti siten jäämisen Port Arthurin saartorenkaaseen. Vastahyökkäystä Mantšuriassa kannattanut Aleksejev ajautui riitoihin Mantšurian-joukkojen komentajan, kenraali Aleksei Kuropatkinin kanssa. Aleksejev joutui luopumaan ylipäällikkyydestään tappiollisen Shahon taistelun jälkeen lokakuussa 1904. Myös hänen käskynhaltijan virkansa lakkautettiin kesäkuussa 1905.[2]
Aleksejev oli Venäjän valtakunnanneuvoston jäsen vuosina 1905–1917.[1] Hänet tuomittiin vuonna 1909 lahjusten ottamisesta 10 000 ruplan sakkoihin.[4] Viimeksi hän oli koulunopettajana Armeniassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Алексеев Евгений Иванович (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 29.9.2019.
- ↑ a b c d e f g Rotem Kowner: Historical Dictionary of the Russo-Japanese War, s. 33–35. Rowman & Littlefield 2017. Google Books (englanniksi)
- ↑ a b Nordisk familjebok (1904), s. 549 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.9.2019.
- ↑ Nordisk familjebok, täydennysosa (1922), s. 118 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.9.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jevgeni Aleksejev Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
