Jevgeni Švarts
Jevgeni Lvovitš Švarts (myös Schwarz, ven. Евге́ний Льво́вич Шварц; 21. lokakuuta 1896 Kazan – 15. tammikuuta 1958 Leningrad, Neuvostoliittolähde?) oli neuvostovenäläinen lasten- ja näytelmäkirjailija.
Jevgeni Švarts syntyi lääkärin perheeseen ja vietti lapsuutensa Maikopissa[1]. Hän opiskeli Moskovan yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuosina 1914–1916. Venäjän kansalaissodan aikana Švarts työskenteli näyttelijänä Donin Rostovissa. Vuonna 1921 Švarts siirtyi teatteriseurueen mukana Pietariin, jossa hän osallistui Serapion-veljet -kirjallisuusryhmän toimintaan. Vuodesta 1923 lähtien Švarts kirjoitti pakinoita ja satiirisia runoja lehtiin[2] ja vuodesta 1924 hän työskenteli Samuil Maršakin johdolla valtion kustannusliikkeen lasten osastossa[1]. Švarts avusti myös lastenlehtiä Jož ja Tšiž[3].
Švartsin ensimmäinen lastenkirja ilmestyi vuonna 1924. Hänen oberiuteilta vaikutteita saaneet lastenkertomuksensa ovat mielikuvituksellisia, hauskoja ja leikkisiä. Samat piirteet ilmenivät myös ensimmäisissä näytelmissä, joita Leningradin lasten- ja nuortenteatteri esitti vuodesta 1929 lähtien. Švartsin lapsille ja aikuisille kirjoittamat näytelmät hyödyntävät muun muassa kansanperinteen ja Hans Christian Andersenin satuaiheita. Ne yhdistävät todellisuutta ja mielikuvitusta, arkipäivää ja ihmettä, ajankohtaisia ja ikuisia teemoja. Näytelmäkirjailijana Švarts työskenteli läheisessä yhteistyössä Leningradin komediateatterin johtajan Nikolai Akimovin kanssa.[2]
Toisen maailmansodan aikana Švarts kirjoitti totalitaristista diktatuuria ivaavan näytelmän Drakon (Lohikäärme, 1944),[2] joka kiellettiin heti ensi-illan jälkeen ja esitettiin uudelleen vasta vuonna 1962. Švartsin muut näytelmät vapautettiin pannasta Stalinin kuoleman jälkeen ja niitä alettiin esittää myös ulkomailla.[3] Neuvostoliitossa ne olivat hyvin suosittuja. Švartsin muita poliittisia allegorioita ovat näytelmät Golyi korol (”Alaston kuningas”, 1934) ja Ten (Varjo, 1940)[1]. Kirjailija laati myös elokuvakäsikirjoituksia ja näytelmiä nukketeatteria varten[2].
Suomennettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julkaistu tekijänimellä Jevgeni Schwarz.
- Lohikäärme, suom. Annikki Laaksi. Helsinki: Yleisradio 1967 (kuunnelma) – Helsinki: TNL [i.a.] (näytelmämoniste)
- Tavallinen ihme, suom. Markku Lahtela, Helsinki: Yleisradio 1970 (kuunnelma)
- Punahilkka (Krasnja sapotska), suom. Marjaleena Wegelius, Helsinki: TNL 1973 (näytelmämoniste)
- Noidutut veljekset: kolminäytöksinen satu (Dva klena); suomentanut Annikki Laaksi. Helsinki: Työväen Näyttämöiden Liitto 1975 (näytelmämoniste)
- Varjo: 3-näytöksinen satu (Tenj); suomentanut Annikki Laaksi. Helsinki: TNL [i.a.] (näytelmämoniste)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 848–849. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ a b c d Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 3.1.2016.
- ↑ a b Entsiklopedija Krugosvet krugosvet.ru. Viitattu 3.1.2016.
| ||||||||||||||||||||||
