Jessica Lynch
| Jessica Lynch | |
|---|---|
 Jessica Lynch valokuvassa vuodelta 2004 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. huhtikuuta 1983 Palestine, Länsi-Virginia |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 2001–2003 |
| Taistelut ja sodat | Irakin sota |
| Sotilasarvo | private |
| Joukko-osasto | Yhdysvaltain armeija |
Jessica Lynch (s. 26. huhtikuuta 1983) on yhdysvaltalainen entinen sotilas. Hän ponnahti julkisuuteen jäätyään sotavangiksi Irakin sodan aikana 23. maaliskuuta 2003. Vankeudesta ja sitä seuranneesta erikoisjoukkojen pelastusoperaatioista uutisoitiin näyttävästi Yhdysvaltain mediassa. Tuolloinen tapa esittää tapahtumat sankaritarinana on kuitenkin kyseenalaistettu ja myös Lynch itse on vastustanut sankarin leimaa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilasuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jessica Lynch syntyi Palestinen paikkakunnalla Yhdysvaltojen Länsi-Virginian osavaltiossa 26. huhtikuuta 1983.[1] Hän liittyi armeijaan vain 18-vuotiaana, oman selityksensä mukaan koska hän halusi matkustella ympäri maailmaa. Hän lähti suorittamaan sotilaan peruskoulutusta 19. syyskuuta 2001 eli vain muutamia päiviä syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Lynch päätyi Fort Blissin tukikohdalle, jossa hän työskenteli huollon kirjanpidossa.[2] Vain hieman ennen Irakin sodan puhkeamista hänet lähetettiin kohti rintamaa osana 507. huoltokomppaniaa.[1]
Irakin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Nasiriyyan taistelu
23. maaliskuuta 2003 sotamies (private) Lynch oli mukana huoltosaattuetta. Osa saattueen ajoneuvoista eksyi muista.[1] Eksyneet ajoneuvot päätyivät ajamaan kohti Nasiriyyaan kaupunkia, jossa niitä vastaan avattiin tuli. Mukana ei ollut konekiväärejä raskaampaa aseistusta ja sotilaiden M16-rynnäkkökiväärit jumiutuivat helposti hiekasta. Yhteenotossa olleista 33 amerikkalaisesta 11 kaatui, seitsemän jäi vangiksi ja yhdeksän haavoittui.[2] Lynch haavoittui ja menetti tajuntansa. Hän heräsi myöhemmin irakilaisessa sairaalassa, josta hänet siirrettiin edelleen Saddam Husseinin sairaalaan. Irakilaiset lääkärit ja sairaanhoitajat hoisivat Lynchin saamia vakavia vammoja.[1] Samaan aikaan, mutta hänen itsensä tuolloin tietämättä, kadonneesta Lynchistä uutisoitiin näyttävästi maailmalla.[2] Lynch oli hoidettavana Saddam Husseinin sairaalassa, kunnes 1. huhtikuuta yhdysvaltalaiset pääosin Navy Seal ja Delta Force -sotilaista kootut erikoisjoukot tekivät rynnäkön ja vapauttivat hänet. Lynch kannettiin sairaalasta paareilla ja hänet annettiin edelleen hoidettavaksi amerikkalaiselle lääkintähuollolle.[1] Hänet siirrettiin Irakista asevoimien Walter Reed Medical Centeriin Saksaan.[2]
Tapahtumista uutisointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltalaisessa mediassa esiteltiin näyttävästi kuvia Lynchin vapauttamisesta ja erikoisjoukkojen toiminnasta. Tapauksesta tuli nopeasti amerikkalaisen luonteenlujuuden ja päättäväisyyden symboli. Eri kertomukset mediassa olivat kuitenkin jo alkujaan ristiriitaisia. Usein Lynch pyrittiin esittämään sankarina, joka väijytykseen jouduttuaan löi takaisin hyökkääjiään kunnes hän viimein tuupertui.[1] The Washington Post uutisoi nimettömän lähteen perusteella Lynchin ”olleen valmis taistelemaan kuolemaan saakka” ja että ”hän ei halunnut tulla vangituksi elävänä”.[2] Myös sittemmästä vankeudesta esitettiin teorioita, kuten kidutuksen mahdollisuus.[1]
Skeptisemmät alkoivat kyseenalaistaa eri väitteitä. Todellisuudessa ei ollut esimerkiksi juurikaan todisteita siitä, että Lynchiin olisi kohdistettu minkäänlaisia väärinkäytöksiä. Irakilainen hoitohenkilökunta oli ilmeisesti toiminut täysin hyvän tavan mukaisesti. Myös dramaattinen pelastusoperaatio oli kriitikkojen mielestä esitetty paljon vaarallisempana, kuin se todellisuudessa oli. Kriitikot näkivät tarinan George W. Bushin hallinnon yrityksenä saada kansan tukea sodan taakse näyttävillä otsikoilla pelastusoperaatiosta. Huomiota kiinnitettiin myös siihen, että samassa väijytyksessä kaatunut intiaanitaustainen Lori Piestewa ja vangiksi jäänyt musta Shoshana Johnson eivät saaneet lainkaan samankaltaista mediahuomiota, vaikka molemmat heistä olivat myös naisia.[1]
Lynch oli myös itse hyvin kriittinen median uutisointitavasta. Lynch kertoi oman versionsa tapahtumista toimittaja Rick Braggille, joka tähän perustuen toimitti vuonna 2003 ilmestyneen kirjan I Am a Soldier, Too: The Jessica Lynch Story. Lynch ei pitänyt leimautumisestaan sankarittareksi ja yritti kirjassa kertoa omasta mielestään todenmukaisemman version elämästään.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
