Jelizaveta Kozlova

Jelizaveta Vladimirovna Kozlova (ven. Елизаве́та Влади́мировна Козло́ва, 19. elokuuta 1892 Kraassela, Pietari – 10. helmikuuta 1975 Leningrad) oli venäläinen lintutieteilijä.

Jelizaveta Kozlovan isä oli lääkäri. Hän avioitui tunnetun tutkimusmatkailijan, eversti Pjotr Kozlovin kanssa, joka oli häntä 29 vuotta vanhempi. Vuosina 1923–1926 Kozlova osallistui Mongoliaan suuntautuneeseen tutkimusmatkaan. Matkan järjesti Venäjän maantieteellinen seura, ja sen johtajana toimi Pjotr Kozlov. Kozlova palasi Mongoliaan 1929 ja 1930 keräämään lisää lintunäytteitä ja jatkamaan tutkimuksiaan, joista hän laati julkaisun 1930 (Lounais-Transbaikalian, Pohjois-Mongolian ja keskisen Gobin linnusto). Maantieteellinen seura myönsi hänelle hopeisen ansiomerkin ansiokkaasta työstä. Hän kirjoitti myös tutkielmat Tiibetin ylängön linnusto, sen geneettinen sukulaisuus ja historia (1952), ja Keski-Aasian aavikko- ja arovyöhykkeen linnusto (1975).

Kozlova työskenteli Neuvostoliiton tiedeakatemian eläintieteen laitoksella Leningradissa vuosina 1932–1975. Toisen maailmansodan aikana eläinmuseo siirrettiin Dušanbeen Tadžikistaniin, missä Kozlova perehtyi vuoristojen linnustoon ja fasaanin alalajiin bianchii. Elämä Dušanbessa oli raskasta, ja Kozlovan terveys romahti niin paljon, että hän ei enää jatkossa pystynyt osallistumaan tutkimusretkille. Sodan jälkeen Kozlova teki lajitutkielmat Neuvostoliiton kuikkalinnuista, ulappalinnuista, ruokkilinnuista ja kahlaajista. Kaksiosainen tutkielma kahlaajista (Charadriidae, 1961–1962) on suuresti arvostettu maailman lintutieteilijöiden keskuudessa. Kozlova julkaisi lisäksi lukuisia kirjoituksia lintujen luokittelusta ja fylogeniasta. Hän osallistui myös suurteosten Neuvostoliiton linnusto (1951–1953) ja Neuvostoliiton eläimistö kirjoittamiseen.

Kozlova oli British Ornithologists' Unionin kirjeenvaihtajajäsen.

Lähteet

• Muistokirjoitus (Ibis 118.) (englanniksi)