Jekaterina Dolgorukova

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jekaterina Dolgorukaja)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jekaterina Dolgorukova
Ruhtinatar Jurjevskaja
Dolgorukova by Konstantin Makovsky.jpg
Syntynyt Jekaterina Mihailovna Dolgorukova
14. marraskuuta 1847
Volynian kuvernementti, Venäjä
Kuollut 15. helmikuuta 1922 (74 vuotta)
Nizza, Ranska
Puoliso Aleksanteri II
(vih. 1880; k. 1881)
Lapset 4
Suku Dolgorukov
Uskonto Venäjän ortodoksi

Ruhtinatar Jekaterina Mihailovna Dolgorukova (ven. Екатери́на Миха́йловна Долгору́кова; 14. marraskuuta (J: 2. marraskuuta) 1847 Volhynia, Venäjä, nyk. Ukraina – 15. helmikuuta 1922 Nizza, Ranska) myöhemmin ruhtinatar Jurjevskaja, oli keisari Aleksanteri II:n rakastajatar ja myöhemmin lyhytaikainen toinen puoliso. Aleksanteri II:n salamurhan jälkeen hän muutti Ranskaan, missä kuoli varattomana vuonna 1922.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dolgorukovan isä ruhtinas Mihail Mihailovitš Dolgorukov (1816-1865) oli ollut taloudellisesti riippuvainen maaorjuudesta, jonka Aleksanteri II oli kieltänyt vuonna 1861. Jekaterinan lisäksi perheeseen kuului tämän neljä veljeä ja yksi sisko.[1]

Perheen huonon taloudellisen tilanteen vuoksi Dolgorukovan äiti Vera Gavrilovna Višnevskaja (1820-1867) lähetti tyttärensä opiskelemaan Smolnan instituuttiin, jossa monet oppilaista olivat yläluokkaisista mutta taloudellisesti huonosti voivista perheistä.[1]

Keisarinna Maria Aleksandrovnan terveys oli alkanut heikentyä kahdeksan lapsen synnytyksen jälkeen. Hän vietti aikaansa lähinnä terveyskylpylöissä eikä lääkärien määräyksestä saanut enää tulla raskaaksi, eli ei ollut enää seksuaalisessa kanssakäymisessä aviomiehensä kanssa.[2][3]

Jekaterina Dolgorukaja teini-ikäisenä

16-vuotias Jekaterina kiinnitti keisarin huomion tämän virallisella vierailulla Smolnan insituutissa vuonna 1864.[4] 45-vuotias keisari alkoi viedä Jekaterinaa kävelyille ja vaunuajeluille ja oli kiinnostunut tytön liberaaleista mielipiteistä. Heidän välillään alkoi 13. heinäkuuta 1866 suhde, joka kesti lopulta neljätoista vuotta. Tässä vaiheessa tytön isä oli juuri kuollut. Keisari nimitti Dolgurokovan vuonna 1868 vaimonsa hovineidoksi. Tässä vaiheessa myös tytön äiti oli jo kuollut. Aleksanteri II osti Dolgorukovalle asunnon Pietarista[3] ja lupasi naida hänet heti sen ollessa mahdollista.[1]

Kun Aleksanteri II:n vaimo kuoli vuonna 1880 tuberkuloosiin, Aleksanteri ja Dolgorukova avioituivat 46 päivän päästä. Avioliitto oli morganaattinen huolimatta siitä, että sellaisia pidettiin aikakauden Venäjällä sopimattomina.[1] Ruhtinatar Jurjevskaja -arvonimen saaneen Dolgorukovan ja pariskunnan yhteisten lasten Georgin (1872–1913), Olgan (1873–1925) ja Jekaterinan (1878–1959) sukunimeksi tuli Jurjevski ja arvonimeksi ruhtinas/ruhtinatar.[4] Kaikki heistä menivät naimisiin venäläisperäisen aatelisen kanssa, jotka olivat heidän serkkujaan. Toinen pojista kuoli pian syntymänsä jälkeen vuonna 1876.[1]

Keisari Aleksanteri II:n ja Jekaterina Dolgorukovan välinen avioliitto kesti vain seitsemän kuukautta, sillä Aleksanteri II murhattiin pommiattentaatissa 13. maaliskuuta 1881.[1] Dolgorukova sai puolisoaan keisarina seuranneelta Aleksanteri III:lta — joka oli isälleen antamansa lupauksen mukaisesti huolehtiva hänestä — käyttöönsä noin 3,4 miljoonan ruplan eläkkeen (n. 49 miljoonaa dollaria vuoden 2017 valuutassa) sillä ehdolla, että hän ei jää asumaan Talvipalatsiin.[3][5] Hän muutti kansan hyljeksimänä Ranskaan. Siellä hänellä oli 20 palvelijan talous, talo sekä Pariisissa, Biarritzissa että Villa Georges -niminen huvila boulevard Dubouchage'lla Nizzassa ja hän käytti matkustaessaan yksityistä junavaunua. Hän kuoli Nizzan huvilassaan vuonna 1922 velkaantuneena ja suurimmaksi osaksi omaisuutensa pois myyneenä.[6]

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgi Aleksandrovitš Jurjevski (ven. Гео́ргий Алекса́ндрович Ю́рьевский) (1872–1913) sai koulutuksensa Lycée Condorcet'ssa ja Sorbonnessa Pariisissa. Hän palveli ennen Venäjälle palaamistaan huonolla menestyksellä Keisarillisessa laivastossa. Vuonna 1894 hän sai palata Venäjälle Nikolai II:n luvalla ja palveli henkivartiokaartin husaarirykmentissä kapteeniksi asti ja oli huomattava hahmo pietarilaisissa seurapiireissä ja hovissa. Hän oli naimisissa vuodesta 1900 lähtien kreivitär Alexandra Konstantinovna von Zarnekaun (1883–1957) ja heillä oli yksi poika, joka nai aatelisen. He erosivat vuonna 1909.

Aleksanteri II ja ruhtinatar Jekaterina Dolgorukova lastensa Georgin ja Olgan kanssa, 1870-luku

Olga Alexandrovna Jurjevskaja (ven. Ольга Александровна Юрьевская) (1873–1925) meni naimisiin vuonna 1895 saksalaisen kreivi George-Nicholas von Merenbergin, Aleksandr Puškinin tyttärenpojan kanssa ja asui loppuelämänsä pääasiassa Saksassa. Heillä oli tytär ja poika, jotka molemmat menivät aatelisiin naimisiin.

Jekaterina Alexandrovna Jurjevskaja (ven. Екатерина Александровна Юрьевская) (1878–1959) meni naimisiin vuonna 1901 ruhtinas Aleksandr Vladimirovitš Barjatinskin (1870–1910) kanssa. Heillä oli kaksi poikaa. Jekaterina jäi leskeksi ja solmi toisen avioliiton ruhtinas Sergei Platonovitš Obolenskin (1890–1978) kanssa ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916 Jaltalla, ja kärsi vaikeuksia sitä seuranneen Venäjän sisällissodan aikana. Avioliitto loppui vuonna 1923, kun aviomies jätti hänet amerikkalaisen perijättären Alice Astorin, John Jacob Astor IV:n tyttären vuoksi. 1920-luvulla hänestä tuli ammattilaulaja, jonka ohjelmisto oli monikielistä. Vuonna 1932 hän muutti Isoon-Britanniaan, missä hän asettui Haven-nimiseen taloonsa Hayling Islandille Hampshireen, jossa hänelle maksoi elatusta kuningatar Mary kuolemaansa asti 1953. Hän kuoli hoivakodissa vuonna 1959 suurimman osan omaisuuttaan myyneenä.[7]

Kirjeenvaihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dolgorukova ja keisari Aleksanteri II kirjoittivat toisilleen päivittäin kirjeitä ja sähkeitä. Aleksanteri II:n kuoleman jälkeen tämän poika ja seuraaja Aleksanteri III etsi rakastavaisten kirjeenvaihtoa kiivaasti sen hävittääkseen siinä kuitenkaan onnistumatta, sillä Dolgorukova oli lähettänyt kirjeet säilytettäväksi pankkiholvissa Lontoossa.[3] Ranskankieliset kirjeet olivat allekirjoittamattomia ja rakastavaiset käyttivät seksiaktista kiertoilmaisua.[2]

Vuotta ennen kuolemaansa Dolgorukova otti kirjeet pois säilöstä käyttääkseen niitä Aleksanteri II:n elämäkerran kirjoittamisessa yhdessä sihteerinsä Nikolai Markoffin kanssa. Tämä kuoli vuonna 1948, ja kirjeet siirtyivät tämän entisen sihteerin Eugenie Seudoux’n haltuun. Venäjän valtio osti 4 000 kirjettä ne omistaneelta Rotschildin-suvulta. Vuonna 2007 Pariisissa myytiin 22 kirjettä ja Lontoossa Christie’s-huutokauppakamarissa myytiin yhdeksän kirjettä, joista maksettiin £7 400 puntaa.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f They clenched together like hungry cats The New York Times. 6.12.1970. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Harding, Luke: "From Russia with lust: Tsar's erotic letters to young mistress auctioned".. The Guardian, 16 May 2007. Guardian Unlimited. London..
  3. ↑ a b c d e 3,000 letters that spell out a Tsar's love The Telegraph. 19.5.2001. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b Radzinsky, Edvard: Alexander II: The Last Great Tsar, s. 194–198, 368. Free Press, a division of Simon and Schuster, Inc., 2005. ISBN 978-0-7432-7332-9.
  5. ↑ Perry, John Curtis & Pleshakov, Constantine: The Flight of the Romanovs, s. 31. Basic Books, 1999. ISBN 0-465-02462-9.
  6. ↑ Bergamini, John: The Tragic Dynasty: A History of the Romanovs, s. 370, 464. Konecky and Konecky, 1969. ISBN 1-56852-160-X.
  7. ↑ Grave of Russian princess who lived on Hayling Island gets a royal restoration The News. 12.8.2016. Viitattu 27.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jekaterina_Dolgorukova&oldid=21250167”