Jefrasinja Polatskilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jefrasinja Polatskilainen, venäläinen ikoni 1800-luvulta.
Jefrasinja Polatskilaisen patsas Polatskissa

Jefrasinja Polatskilainen valkovenäjäksi Еўфрасіння Полацкая (n. 1101–1104 Polatsk1167 Jerusalem) oli alkujaan valkovenäläinen aatelisnainen ja hänen aloitteestaan perustettiin kirkkoja, luostareita kouluja ja kirjastoja. Hänellä on merkittävä asema Valko-Venäjän kansallisesti ja uskonnollisesti ajattelevien ajatusmaailmassa. Hänen elämäntyönsä loi pohjan valkovenäläiselle sivistyselämälle ja vanhan valkovenäläisen kulttuurin säilymiselle. Häntä kunnioitetaan maan taivaallisena suojelijana sekä ortodoksisessa että roomalaiskatolisessa perinteessä.[1]

Jefrasinja Polatskilainen tilasi vuonna 1161 johtamaansa luostariin suuren kuusisakaraisen emaliristin. Ristiä on pidetty Valko-Venäjän kansallisaarteena, mutta se katosi toisen maailmansodan aikana eikä sitä ole etsinnöistä huolimatta löydetty.[2]

Polatskin ristin kopio, aito kadonnut vuonna 1941.

Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jefransija Polatskilaisen isä oli Polatskin ruhtinas Grigori Vselavitš ja hänen isoisänsä oli Polatskin kuuluisin ruhtinas Vseslav. Isänsä puolelta hän kuului merkittävään Rurikien sukuun. Hänen kiinnostuksensa kirjoihin ja rukoiluun huomattiin jo lapsuudessa, mutta hänelle oli varattu tulevaisuus jonkun ruhtinaan vaimona. 12-vuotiaana hän oli salaisesti antanut nunnalupauksen. Sen jälkeen hän torjui sulhaskandidaatit ja karkasi kotoaan. Samalla hän muutti nimensä Predslavasta Jefransijaksi.[3] [4] [5]

Polatskin piispa Elias antoi Jefransijan päätökselle siunauksena. Nuori nunna asettui asumaan Sofian katedraalin läheisyyteen ja hänelle annettiin työksi kirjojen kopioiminen.[3]

Vuoden 1128 paikkeilla piispa Elias antoi Jefransijalle tehtävän. Hänen tuli perustaa nunnaluostari. Askeettinen Jefransija ei tarvinnut uuteen asuinpaikkaan kuin kirjansa. Uudessa Seltsen luostarissa naisille opetettiin kirjojen kopiointia, ompelua ja laulua.[3]

Jefrasinja perusti myös munkkiluostarin ja hän käytti omaa varallisuuttaan kirkon rakennuttamiseen. Kyseinen vuonna 1161 rakennettu kirkko, Pyhän Sofian katedraali on edelleen olemassa ja sitä pidetään Valko-Venäjän varhaisen arkkitehtuurin merkkiteoksena. Luostarien hengellistä elämää varten hän sävelsi musiikkia. Hän pyysi Konstantinopolin patriarkalta ihmeitä tekevän ikonin kopiota Polatskiin, mihin pyyntöön patriarkka suostui.[6] [3]

Kun Jefrasinjan sisar Eupraxia päätti lähteä pyhiinvaellukselle Jerusalemiin, päätti Jefrasinja lähteä mukaan. Jerusalemissa hänen tiedetään tavanneen kuningas Amalric I:n.[7] Jefrasinja sairastui ja kuoli Jerusalemissa. Hänet haudattiin Jerusalemiin, mutta kun Saladinin joukot olivat vallanneet kaupungin, hänen maalliset jäännöksensä kuljetettiin Kiovaan Lavran luostariin. Vuonna 1910 ne siirrettiin Polatskiin.[4]

Pyhän Jefrasinja Polatskilaisen muistopäivää vietetään joka vuosi 23. toukokuuta.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]