Jean d’Ormesson

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean d’Ormesson vuonna 2010.

Jean Bruno Wladimir François de Paule Le Fèvre d'Ormesson (s. 16. kesäkuuta 1925) on ranskalainen romaanikirjailija, toimittaja ja filosofi, jonka tuotanto osittain tai pääsääntöisesti koostuu omaelämänkerrallisista teoksista. Hänellä perheen nuorimpana on kreivin nimi ja arvo [1].

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Le Fèvre d'Ormesson suvun vaakuna

D’Ormesson syntyi Pariisissa ja vietti osan kasvuvuosistaan Baijerissa. Hänen isänsä André Le Fèvre, d’Ormeson markiisi oli diplomaatti ja myös Ranskan suurlähettiläs ja hän oli myös Ranskan kansarintaman hallituksen Léon Blumin ystävä[2]. Hän on myös poliitikko Olivier d’Ormessonin serkku ja pitkään Vatikaanissa Ranskan suurlähettiläänä toiminut Wladimir d’Ormesson (1888–1973) on hänen setänsä.

Jean d’Ormesson opiskeli lähes koko peruskoulutuksensa kirjeitse, sillä isän ulkomailla olo ei aina mahdollistanut normaalia koulunkäyntiä. Toisellä yrittämällääm hän suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1943. Tämän jälkeen hän kirjoittautui Lycée Henri IV kouluun ns. valmistavalle luokalle ja 19 vuotiaani hänet hyväksyttiin Pariisin École normale supérieure kouluun. Hän suoritti akateemisset perustutkinnot kirjallisuudessa ja historiassa. Vastoin filosofian opettajansa Louis Althusserin mielipidettä hän yritti myös jatkotutkintoa filosofiassa, jossa onnistui vasta kolmannella kerralla.

Hän on työskennellyt Unescossa ja useissa poliittisissa tehtävissä eri ministeriöissä. Sen lisäksi on ollut tomittajana useissa päivä- ja viikkolehdissä. Hän johti vuosina 1974–1979 Le Figaro -lehteä. Hän on ollut myös melko aktiivinen ja kantaaottava oikeistopoliitikko.

Vuonna 1962 Jean d’Ormesson avioitui Françoise Béghin kanssa, joka oli Ferdinand Béghin tytär. Tämä puolison isä oli tunnette sveitsiläinen liikemies, joka omisti ja johti Le Figaro-lehteä, kuin myös Ranskan suurinta sokerituotannon konsernia. Puolisoilla on yksi tytär Héloise d’Ormesson, joka syntyi vuonna 1962.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L'amour est un plaisir, 1956
  • Du côté de chez Jean, 1959
  • Un amour pour rien, 1960
  • Au revoir et merci, 1966
  • Les Illusions de la mer, 1968
  • La Gloire de l'Empire, 1971, joka sai grand prix du roman de l'Académie française palkinnon
  • Au plaisir de Dieu, 1974
  • Le Vagabond qui passe sous une ombrelle trouée, 1978
  • Dieu, sa vie, son œuvre, 1981
  • Mon dernier rêve sera pour vous, 1982
  • Jean qui grogne et Jean qui rit, 1984
  • Le Vent du soir, 1985
  • Tous les hommes en sont fous, 1986
  • le Bonheur à San Miniato, 1987
  • Album de la Pléiade Chateaubriand, 1988
  • Garçon de quoi écrire, 1989 yhteistyössä François Sureaun kanssa.
  • Histoire du Juif errant, 1990
  • Tant que vous penserez à moi, 1992 keskustelu Emmanuel Berlin kanssa.
  • La fureur de lire la presse, 1992
  • La Douane de mer, 1994
  • Presque rien sur presque tout, 1995
  • Casimir mène la grande vie, 1997
  • Une autre histoire de la littérature française, 1997 - 1998
  • Le Rapport Gabriel, 1999
  • Voyez comme on danse, 2001, prix Combourg.
  • C'était bien, 2003
  • Et toi mon cœur pourquoi bats-tu, 2003
  • Une fête en larmes, 2005
  • La Création du monde, 2006
  • La vie ne suffit pas : Œuvres choisies, 2007
  • Odeur du temps, 2007
  • Qu'ai-je donc fait, 2008
  • L'enfant qui attendait un train, 2009
  • Saveur du temps, 2009
  • C'est une chose étrange à la fin que le monde, 2010
  • La Conversation, 2011
  • C'est l'amour que nous aimons, 2012
  • Un jour je m'en irai sans en avoir tout dit, 2013
  • Comme un chant d'espérance, 2014
  • Dieu, les affaires et nous chronique d'un demi-siècle, 2015
  • Je dirai malgré tout que cette vie fut belle, 2016

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2001 : Éloge de l'amour, ohjaus Jean-Luc Godard
  • 2012 : Les Saveurs du palais, ohjaus Christian Vincent : Le président de la République

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suurristi Ranskan Kunnialegioonan
  • Komentaja Ordre des Palmes Académiques
  • Lomentaja Ordre national de la Croix du Sud du Brésil

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Philippe Dufay; Jean d'Ormesson, Bartillat, 1997, s. 42 .
  2. ina.fr ja art-et-culture/litterature/audio/jean-d-ormesson.fr.html Entretien] avec Jacques Chancel, 15 juin 1978


Kardinaal de Richelieu.jpg Edeltäjä:
Jules Romains
Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 12
1973–>
Seuraaja:
-