Jean Silvandre
Jean Silvandre (27. tammikuuta 1896 Schoelcher, Martinique – 4. helmikuuta 1960 Périers, Manche) oli ranskalainen poliitikko, joka edusti maan kansalliskokouksessa Ranskan Sudania.
Silvandren isä oli notaari ja äiti opettaja. Hän suoritti lyseon Fort-de-Francessa ja muutti sen jälkeen Pariisiin. Sydänvikansa takia Silvandre ei joutunut ensimmäiseen maailmansotaan, vaan hänestä tuli virkamies. Vuonna 1916 Silvandre lähetettiin Ranskan Länsi-Afrikkaan, jossa hän työskenteli Ranskan Guineassa, Dahomeyssa, Ylä-Voltassa ja Ranskan Sudanissa. Työnsä ohessa Silvandre suoritti lakimiestutkinnon, erosi virastaan vuonna 1934 ja asettui Dakariin.[1]
Ranskan sosialistipuolueeseen SFIO:on kuulunut Silvandre osallistui sosialistijärjestöjen perustamiseen Ranskan Länsi-Afrikassa. Hän oli vuonna 1936 perustetun Senegalin sosialistipuolueen jäsen ja johti länsi-intialaisyhdistyksen toimintaa. Toisen maailmansodan aikana Silvandre kannatti Ranskan Länsi-Afrikan liittymistä Charles de Gaullen Vapaan Ranskan puolelle, minkä johdosta hänet vangittiin vuonna 1941. Myöhemmin hänet lähetettiin solmimaan yhteyksiä vastarintaliikkeeseen Marokossa.[1]
Silvandre valittiin Dakarin apulaiskaupunginjohtajaksi vuonna 1945. Hän osallistui Ranskan perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleihin SFIO:n ehdokkaana Ranskan Sudanista ja Nigeristä vuosina 1945 ja 1946. Silvandre perusti Fily Dabo Sissokon kanssa Sudanin edistyspuolueen, jonka listalta hänet valittiin Ranskan kansalliskokoukseen Ranskan Sudanista vuosina 1946 ja 1951. Senegalilaisen Lamine Guèyen vaikutuspiiriin kuulunut Silvandre oli aktiivinen kansanedustaja, joka kannatti siirtomaiden ja emämaan läheistä yhteistyötä.[1]
Vuoden 1956 kansalliskokousvaaleissa Silvandre yritti luoda ”kolmannen voiman” Sudanin edistyspuolueen ja Sudanin liiton välille. Hänen puolueensa Mouvement socialiste pour la défense des intérêts du Soudan, jonka toinen ehdokas oli Modibo Keïtan kanssa riitautunut Tiémoko Diarra, sai alle neljä prosenttia äänistä. Vuonna 1958 Silvandre liittyi Sudanin liittoon.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Jean Silvandre Assemblée nationale. Viitattu 8.9.2019.
- ↑ Schachter Morgenthau, Ruth: Political Paries in French-speaking West Africa, s. 279–280, 422. Oxford: Clarendon Press, 1964.
|
