Jean Joseph Mounier

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean Joseph Mounier, postuumi muotokuva.

Jean Joseph Mounier (12. marraskuuta 1758 Grenoble26. tammikuuta 1806 Pariisi)[1] oli ranskalainen juristi ja merkittävä poliittinen vaikuttaja Ranskan suuren vallankumouksen alkuvaiheessa vuonna 1789.

Mounier oli grenoblelaisen vaatetehtailijan poika.[2] Hän valmistui vuonna 1779 lakimieheksi ja pääsi vuonna 1783 tuomariksi.[3] Hän tutustui opiskeluaikanaan tulevaan kollegaansa Antoine Barnaveen. Mounier työskenteli Grenoblen maistraatissa ennen vallankumousta ja esiintyi esivallankumouksen aikana vuosina 1788–1789 parlamenttien (uudistuksia jarruttaneiden tuomioistuinten) arvostelijana. Hän laati paikallisten asukkaiden puolesta valituskirjelmiä (cahiers de doléances) vuoden 1789 säätyjen yleiskokouksen käsiteltäviksi, ja hänet myös valittiin itse kolmannen säädyn edustajaksi.[2] Kolmannen säädyn edustajien julistauduttua kansalliskokoukseksi juuri Mounier ehdotti 20. kesäkuuta 1789 Versailles’ssa kuuluisan pallohuoneen valan vannomista, jotta Ranskalle saataisiin säädettyä perustuslaki. Hänet valittiinkin kansalliskokouksen perustuslakikomitean puheenjohtajaksi.[2][3]

Mounier kuului kansalliskokouksessa varovaisimpien uudistajien ryhmään, niin sanottuihin monarkisteihin, jotka kannattivat hylätyksi tulleita ehdotuksia kaksikamarisesta edustuslaitoksesta ja kuninkaan ehdottomasta veto-oikeudesta lainsäädäntöön.[3] Hänet valittiin syyskuun 1789 lopulla kansalliskokouksen puhemieheksi, mutta hän jätti paikkansa jo 8. lokakuuta[1] järkytyttyään tavasta, jolla Versailles’hin marssineet väkijoukot kohtelivat kuningas Ludvig XVI:tta ja tämän perhettä, sekä vastustettuaan päätöstä siirtää kansalliskokous Pariisiin.[2][3] Mounier palasi aluksi kotikaupunkiinsa Grenobleen, mistä hän siirtyi toukokuussa 1790 maanpakoon Sveitsiin. Hän palasi Ranskaan vasta Napoleonin aikana vuonna 1801.[2] Napoleon nimitti hänet prefektiksi ja vuonna 1805 Ranskan valtioneuvoston jäseneksi. Mounierin poika Claude sai myöhemmin Napoleonilta paronin arvon.[3]

Mounierin tunnetuin teos on Sveitsissä vuonna 1792 julkaistu Recherches sur les causes qui ont empêché les Français de devenir libres.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jean, Joseph Mounier (ranskaksi) Assemblée nationale (Ranskan kansalliskokous). Viitattu 1.1.2019.
  2. a b c d e Jean-Joseph Mounier (englanniksi) Alphahistory. Viitattu 31.12.2018.
  3. a b c d e f Nordisk familjebok (1913), s. 1251 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 1.1.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]