Jean-François Rewbell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean-François Rewbell, kuva vuodelta 1789.

Jean-François Rewbell (myös muodossa Reubell; 6. lokakuuta 1747 Colmar24. marraskuuta 1807 Colmar)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka oli Ranskan viisihenkisen direktoriohallituksen jäsen vuosina 1795–1799.

Rewbell oli Elsassin saksalaisperäistä sukua, jonka nimi kirjoitettiin alun perin Reubell.[1] Hän toimi ennen vallankumousta asianajajana kotiseudullaan. Hänet valittiin kolmannen säädyn edustajana vuoden 1789 säätyjen yleiskokoukseen ja hän jatkoi edustajana siitä muodostetussa kansalliskokouksessa. Hän esiintyi kiivaana tasavallan kannattajana ja oli parin viikon ajan kansalliskokouksen puhemiehenä huhti–toukokuussa 1791.[1][2] Rewbell vastusti kansalaisoikeuksien myöntämistä juutalaisille, kun asiaa käsiteltiin kansalliskokouksessa vuosina 1789 ja 1791.[3] Oltuaan välillä oikeuslaitoksen palveluksessa Haut-Rhinin alueella hänet valittiin vuonna 1792 edustajaksi kansalliskonventtiin.[1] Hän kannatti äänekkäästi kuolemantuomiota kuningas Ludvig XVI:lle, mutta ei ollut läsnä lopullisessa äänestyksessä, sillä hän oli tuolloin kansalliskonventin erikoiskomissaarina valvomassa sodankäyntiä Mainzin luona.[2]

Robespierren kukistumisen jälkeen Rewbell kääntyi jyrkäksi jakobiinien vastustajaksi ja osallistui Pariisin jakobiiniklubin sulkemiseen. Hän oli yleisen turvallisuuden valiokunnan jäsenenä lokakuusta 1794 helmikuuhun 1795 ja yhteishyvän valiokunnan jäsenenä maaliskuusta marraskuuhun 1795 sekä kansalliskonventin puhemiehenä kaksi viikkoa joulukuussa 1794. Lokakuussa 1795 Rewbell valittiin uuteen parlamenttiin, viidensadan neuvostoon, ja marraskuun alusta 1795 myös uuteen viisijäseniseen hallitukseen, direktorioon. Hän oli direktorion ensimmäinen puheenjohtaja ja toimi tässä tehtävässä kolme lyhyttä kautta talvella 1795–1796, keväällä 1797 ja kesällä 1798. Hän myös hoiti valtiovarain-, oikeus- ja ulkoasioita.[1][2] Suojellakseen tasavaltaa Rewbell tuki syyskuussa 1797 niin sanottua fructidorkuun 18. päivän vallankaappausta, jossa rojalistit erotettiin parlamentista. Hän myötävaikutti myös siihen, että Ranskan miehittämästä Sveitsistä muodostettiin Helvetian tasavalta vuonna 1798.[2] Rewbell jätti paikkansa direktoriossa toukokuussa 1799, mutta hänet valittiin parlamentin ylähuoneeseen, vanhojen neuvostoon. Napoléon Bonaparten kaapattua vallan saman vuoden marraskuussa hän vetäytyi politiikasta ja palasi synnyinkaupunkiinsa Colmariin.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Jean-François Reubell (englanniksi) Archontology.org. Viitattu 12.8.2018.
  2. a b c d e Nordisk familjebok (1916), s. 47–48 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 12.8.2018.
  3. Gotthard Deutsch & S. Mannheimer: REWBELL, JEAN FRANÇOIS (englanniksi) Jewish Encyclopedia (1906). Viitattu 12.8.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]