Jarmo Selin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jarmo Ilmari Selin
Henkilötiedot
Syntynyt19. kesäkuuta 1923
Helsinki
Kuollut12. joulukuuta 1973 (50 vuotta)
Helsinki
Ammatti muusikko, mainostaiteilija
Muusikko
Tyylilajit iskelmä
jazz
Soittimet kontrabasso, kitara
Yhtyeet Arvo Ukkolan yhtye
Pirkko Jaakkolan yhtye
Erkki Ahon orkesteri

Jarmo Ilmari Selin (19. kesäkuuta 1923 Helsinki – 12. joulukuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen muusikko. Hän oli Pohjois- ja Etelä-Savossa sekä Pohjois-Karjalan länsiosissa vaikuttaneen Arvo Ukkolan yhtyeen kontrabasisti. Jarmo Selin esiintyi myös Pirkko Jaakkolan yhtyeessä 50-luvulla säestäen tätä kitaralla Valto Nikulaisen ja Arvo Ukkolan kanssa. Näiden lisäksi Jarmo Selin esiintyi myös Erkki Ahon johtamassa orkesterissa.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarmo Selin syntyi Martti Ilmari Selinin ja Eine Maria Vanhasen kolmantena poikana. Nuoruudessaan hän vaikutti Varkaudessa sekä Helsingissä. Hän palveli varusmiehenä sodan aikana ajalla 26.6.1941-27.11.1944. Palvelusajan lopussa oli runsaan kahden kuukauden mittainen upseerikoulutus. Selin ylennettiin vuonna 1968 reservin luutnantiksi.[1]

Jarmo Selin avioitui 1945 Alli Kyllikki o.s. Kervisen kanssa ja 1963 avioitui uudelleen Marja Kaarina o.s. Levälahden kanssa. Selinillä on neljä lasta. Selin toimi sodan jälkeen kuolemaansa saakka omassa yrityksessään mainostaiteilijana ja teki myös patenttihakemuksia keksimilleen graafisille työmenetelmille. Hän toimi myös soitinrakentajana Varkauden Saahkarlahdessa sijainneessa kitarapajassaan[2] valmistaen käsityönä useita kitaroita, kuten kaksi kitaraa Kari Tuomisaarelle.

Musiikillinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarmo Selin varttui muusikkosuvun ilmapiirissä ja harjaantui säestämään lauluaan kitaralla sekä opetteli soittamaan myöhemmin myös kontrabassoa. Hänen isänsä insinööri Martti Selinin veljet viulutaiteilija Eero Selin sekä sellisti Yrjö Selin[3] musisoivat kotiorkesterissa viulisti-isän Johan David Selinin sekä pianoa soittavan äitinsä Hanna Cecilia Cannelinin johdolla.

Jarmo Selin muusikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1948 Arvo Ukkola perusti yhtyeen, jossa soittivat Esa Pakarinen (haitari), Erkki Loiva (klarinetti) ja Pia Grönlund (piano). Esa Pakarisen valloitettua suomalaisten sydämet Pekka Puupäänä Arvo Ukkolan yhtye sai uuden kokoonpanon[4], jossa soittivat Onni Bovellan (trumpetti), Valto Nikulainen (haitari), Jarmo "Jarkka" Selin (basso) ja Pauli "Pami" Immonen (rummut) sekä Arvo Ukkola (kitara ja laulu). Aluksi yhtye soitti Varkauden klubeilla ja kerhoilla sekä tanssilavoilla ja seurojen taloilla kauppalan lähiympäristössä. 1950- ja 1960-luvuilla tieolosuhteet olivat varsin huonot. Orkesteri liikkui junalla, ja esiintymispaikkakunnat valittiin sen mukaan. Tyypillisiä esiintymispaikkoja olivat Sulkava, Puumala, Juva, Joroinen, Heinävesi, Vihtari, Sarvikumpu, Viinijärvi ja Ylämylly, joissa oli paljon yleisöä ja hyvin suositut tanssipaikat. Tieyhteyksien parannuttua autonkuljettajat kuljettivat yhtyettä tanssipaikalta toiselle.

Jarmo Selin esiintyi myös kitaralla säestäen laulusolisti Pirkko Jaakkolan taustayhtyeessä 1950-luvulla haitaristi Valto Nikulaisen ja kontrabassoa tässä kokoonpanossa soittaneen Arvo Ukkolan kanssa. Yhtye kiersi kotimaassa esittäen aikansa suosittuja iskelmiä, kuten "Teksasin keltaruusu".

[5]Kapellimestari Erkki Ahon johtama (linkki kuvaan:) Erkki Ahon orkesteri , joka esiintyi talvikautena 1956–1957 Helsingin Uuden Ylioppilastalon silloisessa Hungaria-ravintolassa. Esiintymisiä oli kahdeksan kertaa viikossa. Ohjelmistona esitettiin jazzvaikutteista tanssimusiikkia yhtyeen ruotsalaisen naissolistin kanssa. Taustakvintetin muodostivat kapellimestari Erkki Aho (trumpetti ja viulu), Pauli Vaitoja (piano) [6], Jarmo Selin (kontrabasso), Matti Kallio (tenorisaksofoni ja klarinetti) sekä Tapio Heinonen (rummut).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sotapolku.fi
  2. Pekka Markkanen: Kommilan kakarat, s. 181–182. Pekka Markkanen, 2007. EAN P6418616180513.
  3. Maire Pulkkinen (toim.): Suomalaisia musiikin taitajia, 584–591. Fazerin musiikkikauppa, 1958.
  4. Heikki Kahila: Ääneen elettyä, s. 63–67. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9260-4.
  5. Kallio, Matti 2017. [Haastattelu] 22.1.2017. Haastattelijana Petri Selin.
  6. Jukka Haavisto: Puuvillapelloilta kaskimaille, valokuva s. 192–193 sekä s. 217–218. Otava, 1991. ISBN 951-1-11419-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]