Japaninhämyhaikara

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Japaninhämyhaikara
Gorsachius goisagi 1.JPG
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pelikaanilinnut Pelecaniformes
Heimo: Haikarat Ardeidae
Suku: Hämyhaikarat
Gorsachius
Laji: goisagi
Kaksiosainen nimi

Gorsachius goisagi
(Temminck, 1836)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Japaninhämyhaikara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Japaninhämyhaikara Commonsissa

Japaninhämyhaikara (Gorsachius goisagi) on Itä-Aasiassa tavattava erittäin uhanalainen haikaralaji. Lajia uhkaa erityisesti soveltuvien elinympäristöjen väheneminen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan japaninhämyhaikara on haikaraksi pieni ja kasvaa surimmillaan noin 49 cm pitkäksi ja sen siipiväli on 87 cm. Selästään ja siivistään laji on kasvanjanruskea ja pää, kaula ja niska ovat punaruskeat. Vatsa on vallea mustin juovin. Nuorilla linnuilla päälaki on musta ja kaulassa on raidoitusta. Siivissä on myös valkoisia höyheniä. Japaninhämyhaikaran nokka on lyhyehkö ja tukeva ja väriltään tumman harmaa. Lajin silmien ympärillä on kellertävän vihreä rengas. Ulkonäöltään japaninhämyhaikara muistuttaa etelänhämyhaikaraa (G. melanolophus), joka eroaa japaninhämyhaikarasta mustan päälaen, pitkän työhdön ja aikuisillakin linnuilla siipien valkoisen värin suurempana määränä. [2][3]

Levinneisyys ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninhämyhaikara pesii eteläisessä Japanissa, minkä lisäksi satunnaisia pesiviä yksilöita on raportoitu Taiwanista ja Etelä-Korealle kuuluvalta Jejun saaralta. Kesäisin sitä tavataan myös Venäjällä. Laji muuttaa talveksi Kiinan kautta Filippiineille ja Indonesiaan. Japaninhämyhaikara elää tiheissä havu- tai lehtuimetsissä vuorten rinteillä vesialueiden lähellä. Sitä tavataan aina 2 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajia voidaan tavata myös soilta, heinikkomailta ja riisipelloilta. Japaninhämyhaikaran ravintoa ovat etanat, madot, kaskaat ja kovakuoriaiset. Pesimäaika on maaliskuulta heinäkuulle.[1][2][3]

Japaninhämyhaikara oli yleinen vielä 1970-luvun lopulle ja kanta taantui voimakkasti 1980- ja 1990-luvuilla. Syynä kannan taantumiseen ovat sopivien elinympäristöjen hakkuut puutavaraksi ja pelloiksi. Sitä myös metsästetään monin paikoin ja Miyake-jima- ja izusaarilla lajin kanta väheni saarelle levinneen siperiankärpän (Mustela sibirica) vuoksi, joka saalistaa japaninhämyhaikaran poikasia ja pesiä. Nykyäänkin varisten suorittama pesärosvous on uhka japaninhämyhaikarakannalle. Nykyisin japaninhämyhaikarakannan kooksi arvioidaan 1 000–2 500 yksilöä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Gorsachius goisagi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.3.2014. (englanniksi)
  2. a b c Japanese Night-heron - BirdLife Species Factsheet BirdLife International. Viitattu 17.9.2013.
  3. a b Mark Brazil: Birds of East Asia, s. 100. A&C Black, 2009. ISBN 9780713670400. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.9.2013). (englanniksi)