Siirry sisältöön

Japanin antautuminen

Wikipediasta
Japanin keisarikunnan edustajat seisovat USS Missourilla ennen antautumissopimuksen allekirjoittamista, 2. syyskuuta 1945. Sopimuksen allekirjoittivat ulkoministeri Mamoru Shigemitsu ja kenraali Yoshijirō Umezu (molemmat etualalla).

Japanin antautuminen toisen maailmansodan lopussa sai alkunsa 15. elokuuta 1945, kun keisari Hirohito ilmoitti kansalle keisarikunnan aikovan hyväksyä liittoutuneiden asettamat ehdot. Varsinainen antautumissopimus allekirjoitettiin 2. syyskuuta USS Missourilla, mikä merkitsi toisen maailmansodan virallista päättymistä.[1]

Japanin liittolainen Saksa oli antautunut jo toukokuussa 1945, ja sota Euroopassa oli päättynyt. Joulukuussa 1941 Yhdysvaltoja vastaan alkanut Tyynenmeren sota jatkui, ja sitä käytiin Eurooppaa totaalisemmin, sillä japanilaisjoukot eivät taisteluissa juurikaan antautuneet vaan taistelivat kuolemaan asti. Lisäksi japanilaiset lentäjät tekivät kamikaze-itsemurhaiskuja. Samaan aikaan miljoonia japanilaisjoukkoja oli sijoitettuna Kiinaan,[2] jossa Kiinan–Japanin sota oli alkanut jo vuonna 1937.

Elokuuhun 1945 mennessä keisarillisen Japanin laivasto ei enää kyennyt suorittamaan merkittäviä merioperaatioita ja puolustamaan Japanin pääsaaria.[3] Liittoutuneet valmistautuivat maihinnousuun Japanin saaristoon.[4]

Painostus antautumiseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potsdamin julistuksessa Yhdysvallat vaati Kiinan ja Britannian kanssa Japanin antautumista, jonka vaihtoehdoksi tarjottiin ”nopeaa ja täydellistä tuhoamista”. Japanin johto julisti avoimesti aikovansa taistella viimeiseen asti, mutta esitti samalla suotuisampia ehtoja toivoen voivansa salaa vedota puolueettomaan Neuvostoliittoon rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi.[5] Neuvostoliitto ylläpiti diplomaattisia suhteita sen verran, että Japani saattoi uskoa sen olevan valmis sovitteluun, mutta tosiasiassa Neuvostoliitto valmistautui hyökkäämään japanilaisjoukkoja vastaan Koreassa ja Mantšuriassa.

Liittoutuneet saivat Tyynellämerellä vuonna 1945 lähes täydellisen ilmaherruuden. Japaniin kohdistettiin huomattavia ilmaiskuja, kuten maaliskuun 1945 Tokion pommitukset, jotka tunnetaan historian tuhoisimpana ilmapommituksena.[3] Tämän jälkeen Yhdysvallat päätti käyttää ydinasetta Japania vastaan: 6. elokuuta kello 8.15 paikallista aikaa pudotettu ydinpommi räjähti Hiroshiman yllä.[4] Kuusitoista tuntia myöhemmin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman kehotti jälleen Japania antautumaan. Myöhään illalla 8. elokuuta Neuvostoliitto julisti sodan Japanille ja hyökkäsi 9. elokuuta Mantšuriaan. Samana päivänä Nagasakiin pudotettiin ydinpommi. Japanin ylin sodanjohto pyrki päättämään antautumisesta äänestämällä, mutta äänet jakautuivat tasan 3–3, ja siksi keisari Hirohiton päätöksestä tuli ratkaiseva.[5] Hirohito päätti hyväksyä Potsdamin julistuksen ehdot. Useita päiviä kestäneiden salaisten neuvottelujen ja epäonnistuneen vallankaappauksenselvennä jälkeen 15. elokuuta 1945 julkaistiin keisarin radiopuhe, jossa hän ilmoitti Japanin kansalle antautumisestaan liittoutuneille. Siitä tuli ensimmäinen julkinen puhe, jonka kukaan Japanin hallitsija oli koskaan pitänyt.[6] Tyynenmeren ja Kaakkois-Aasian taistelut päättyivät elokuun 15. päivään mennessä, mutta Mantšuriassa taisteltiin 1. syyskuuta 1945 asti.[7]

Sekä ydinpommituksia että Neuvostoliiton liittymistä sotaan on pidetty ratkaisevana Japanin päätöksessä antautua. Neuvostoliitto valtasi useita Japanin pohjoisia saaria, kuten Kuriilit ja Sahalinin. Se myös suunnitteli Hokkaidon koillisosan miehittämistä, mutta Yhdysvallat kieltäytyi ja korosti, että Japani tulisi kuulumaan täysin Yhdysvaltain vaikutuspiiriin.[5] Kylmä sota suurvaltojen välillä käynnistyikin heti toisen maailmansodan jälkeen.

Antautumisseremonia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liittoutuneiden Japanin miehitys alkoi 28. elokuuta, ja miehitystä alkoi johtaa kenraali Douglas MacArthur. Virallinen antautumistilaisuus pidettiin 2. syyskuuta Tokionlahdelle Jokohaman edustalle ankkuroituneen USS Missourin kannella,[7] jossa ulkoministeri Mamoru Shigemitsu ja kenraali Yoshijirō Umezu allekirjoittivat vihollisuuksien lopettamista koskevan sopimuksen[6]. Heidät vastaanottivat kenraali MacArthur ja amiraali Chester W. Nimitz.[7]

Monet japanilaiset yksiköt kieltäytyivät antautumasta, ja jotkut yksittäiset japanilaissotilaat antautuivat vasta 1970-luvulla.[8]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Japani antautui liittoutuneille päivälleen 75 vuotta sitten – keisari ilmoitti antautumisesta radiopuheessa Yle Uutiset. 15.8.2020. Viitattu 5.5.2025.
  2. ↑ Kushner, Barak: The Thought War: Japanese Imperial Propaganda, s. 159. Honolulu: University of Hawaii Press, 2006. ISBN 978-0-8248-3208-7 (englanniksi)
  3. 1 2 Roberts, Andrew: Sodan myrskyssä: toisen maailmansodan uusi historia, s. 653. Suomentanut Simo Liikanen. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2010. ISBN 978-951-20-8264-3
  4. 1 2 Japan's Surrender and Aftermath public2.nhhcaws.local. Viitattu 5.5.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 3 Iokibe, Makoto: The History of US-Japan Relations: From Perry to the Present, s. 111–114. (Alkuteos Nichibei kankei shi, 2008. Kääntänyt englanniksi Tosh Minohara.) Singapore: Pangrave, 2008. ISBN 978-981-10-3183-0 (englanniksi)
  6. 1 2 Fischer, Rolf: Toisen maailmansodan kuva-atlas, s. 282. (Alkuteos Bildatlas Zweiter Weltkrieg.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Köln: Vemag, 2010. ISBN 978-3-625-12413-9
  7. 1 2 3 Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 897. (Alkuteos The Second World War, 2012.) Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
  8. ↑ The Japanese soldier who kept on fighting after WW2 had finished Sky HISTORY TV channel. Viitattu 6.5.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Japanin_antautuminen&oldid=23950573”