Janusz Olejniczak

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Janusz Olejniczak

Janusz Olejniczak (s. 2. lokakuuta 1952 Wrocław) on puolalainen pianisti, joka on ajoittain työskennellyt myös näyttelijänä.[1]

Olejniczak aloitti pianotunneilla käymisen Łódźissa ja jatkoi opintojaan Varsovassa Luiza Walewskan, Ryszard Bakstin, Zbigniew Drzewieckin, Barbara Hesse-Bukowskan sekä Wiktor Mierżanowin johdolla. Lisäksi hän suoritti vuosina 1971–1973 opintoja Pariisissa Constantine Schmaelingin ja Witold Małcużyńskin johdolla. Vuonna 1970 Olejniczak palkittiin kansainvälisessä Chopin-pianokilpailussa Varsovassa. Hän on istunut sittemmin itse tuomariston jäsenenä Chopin-kilpailussa, tehnyt opetustyötä Puolassa ja pitänyt mestarikursseja eri puolilla maailmaa.[1]

Olejniczak on luonut kansainvälistä uraa eri maanosissa. Hän on esiintynyt sellaisten kapellimestarien kuin Witold Rowickin, Jerzy Maksymiukin, Frans Brüggenin[2], Philippe Herreweghen[2], Charles Dutoit'n, Jacek Kaspszyk, Wojciech Michniewskin, Kazimierz Kordin, Grzegorz Nowakin, Marek Pijarowskin, Andrzej Markowskin ja Marek Mośin johdolla.[1] Olejniczak esitti yhtenä ensimmäisistä pianisteista Frédéric Chopinin musiikkia historiallisilla soittimilla.[2] Vuonna 1997 hän kantaesitti Gia Qantšelin teoksen Valse Boston pianolle ja orkesterille.[1]

Olejniczak on tehnyt levytyksiä monille levymerkeille. Hänen levyttämäänsä ohjelmistoon on kuulunut musiikkia Jean-Philippe Rameaulta, Wolfgang Amadeus Mozartilta, Franz Lisztiltä, Chopinilta, Franz Schubertilta, Sergei Prokofjevilta, Wojciech Kilarilta ja Mikołaj Góreckilta. Olejniczak esiintyi Andrzej Żuławskin Chopin-aiheisessa La Note bleue -elokuvassa nimiroolissa ja soitti Ignacy Jan Paderewskia Łukasz Barczykin elokuvassa Hiszpanka. Hän on lisäksi soittanut Roman Polanskin elokuvassa Pianisti ja Jerzy Antczakin elokuvassa Chopin. Pragnienie miłości. Olejniczak on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia, kuten useita Fryderyk-palkintoja, Polonia Restituta -ritarikunnan upseerin ristin (2000) ja Gloria Artis -mitalin (2005).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Janusz Olejniczak Culture.pl
  2. a b c Janusz Olejniczak Narodowy Instytut Fryderyka Chopina