Jan Frans Willems
Jan Frans Willems | |
---|---|
Jan Frans Willems |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. maaliskuuta 1793 Boechout, Brabant, Itävallan Alankomaat [nyk. Belgia] |
Kuollut | 24. kesäkuuta 1846 (53 vuotta) Gent, Belgia |
Ammatti | kirjailija, kielentutkija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | hollannin kieli |
Tuotannon kieli | hollannin kieli |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Jan Frans Willems (11. maaliskuuta 1793 Boechout, Brabant, Itävallan Alankomaat [nyk. Belgia] – 24. kesäkuuta 1846 Gent, Belgia[1]) oli belgialainen kielitieteilijä ja runoilija.[2] Hän oli flaamilaisen liikkeen uranuurtaja ja johtohahmo. Hänen tutkielmansa hollannin kielestä ja kirjallisuudesta (1819–1824) oli alankomaalaisen kirjallisuuden tutkimuksen merkkiteos.[1] Hän tavoitteli tieteellisellä työllään ja kirjallisella toiminnallaan flaamilaisen kansallistunnon heräämistä ja hollannin kirjakielen leviämistä ja arvostuksen nousua koko kansan keskuudessa. Hän toteutti tehtävää isänmaallisilla runoilla, kirjoituksilla ja puheilla, mutta välillisesti myös siten, että hän kannusti kirjailijoita tekemään hollanninkielisillä kirjoillaan kirjakieltä tunnetuksi. Willems julkaisi runsaasti keskialankomaalaisen kirjallisuuden tuotteita, jotka ilmestyivät osaksi erikoispainoksina, osaksi hänen perustamassaan aikakauskirjassa Belgisch Museum (1837–1846).[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jan Frans Willems Wikimedia Commonsissa