Jalkaväkirykmentti 50 (jatkosota)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jalkaväkirykmentti 50
Toiminnassa 1941 - 1944
Valtio  Suomi
Puolustushaarat Maavoimat
Aselajit Jalkaväki
Lempinimi Vorna
Marssi Vornan marssi (säv. Ahti Sonninen, san. Sulo Hyvämäki)
Sodat ja taistelut Laatokan-Karjala, Syväri, Talin–Ihantalan, Lapin Sota
Komentajat
Tunnettuja komentajia

everstiluutnantti Yrjö Ilmari Nikolai Nahi

eversti Matti Johannes Aho

Jalkaväkirykmentti 50 (JR 50) oli Suomen puolustusvoimien jatkosodan aikainen Keski-Pohjanmaan sotilaslääniin kuuluneen Sisä-Suomen suojeluskuntapiirin 18. - 22. kesäkuuta 1941 perustama jalkaväkirykmentti, joka kuului 11. divisioonaan.

Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esikunta ja esikuntakomppania perustettiin Suolahdessa
  • I pataljoona (I/JR50),
  • II pataljoona (II/JR 50)
  • III pataljoona (III/JR 50)
  • 13. komppania/JR 50, (13.K/JR 50) eli kranaatinheitinkomppania, perustettiin Karstulassa
  • 14. komppania/JR 50, (14.K/JR 50) eli tykkikomppania, perustettiin Karstulassa
  • Kolonna/JR 50 (Kol./JR 50), perustettiin Karstulassa

Puolustusvoimien materiaalitilanne oli jatkosodan alkaessa huomattavasti parempi kuin talvisodan alussa, mutta aivan kaikilta osin ei rykmentin määrävahvuuksia saavutettu.

Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • everstiluutnantti Yrjö Nahi 17. kesäkuuta - 20. heinäkuuta 1941
  • kapteeni Kaarlo Lehtisaari toimi jatkosodassa JR 50:n komentajana 17.12.1941 - 01.08.1942, haavoittui.[1]
  • eversti Martti Johannes Aho 21. heinäkuuta 1941 - 29. kesäkuuta 1944 ja 1. syyskuuta - 1. joulukuuta 1944
  • eversti Ilmari Järvinen 2. heinäkuuta - 1. syyskuuta 1944 (eversti Ahon ollessa hoidettavana päähän osuneen sirpaleen vuoksi)

Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustamisen jälkeen rykmentti koottiin Suolahteen, josta se siirrettiin Pohjois-Karjalaan junakuljetuksin. Rykmentti purettiin junista Ahonkylässä ja Hammaslahden rautatieasemalla.

Jatkosodan hyökkäysvaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rykmentti ylitti Moskovan rauhan rajan 10. heinäkuuta 1941 Tsiipakan-Havuvaaran alueella, mistä se eteni Kiekuan-Soanlahden kautta Jänisjoen itäpuolelle. Se asettautui puolustukseen 16. heinäkuuta 1941 Jänisjoen itäpuolella. Rykmentti ylitti 24. heinäkuuta 1941 vanhan valtakunnan rajan ja siirtyi Käsnäselän kautta Tulemajärvelle. Se hyökkäsi 17. elokuuta 1941 Hyrsylän mutkan alueelle ja sieltä edelleen Suojoen yli vallaten Ignoilan ja Hautavaaran 19. - 20. elokuuta 1941. Rykmentti valtasi 20. - 21. elokuuta 1941 Suojoen sillat ja se osallistui Suvilahden taisteluun.

Rykmentti saavutti Jessoila-Okunjärvi-Savalanjärvi tasan, josta se jatkoi edelleen lyöden Sotjärven-Säämäjärven kannaksella olleet Neuvostoliiton joukot 1.9.1041 mennessä. Se valtasi Kinnasvaaran ja rykmentti ylitti Suojujoen 3. - 5. syyskuuta 1941. Rykmentti osallistui Prääsän valtaukseen 7. - 8. syyskuuta 1941 ja Matrossan, Polovinan ja Vilgan taisteluihin 20. - 28. syyskuuta 1941.

Rykmentin hyökkäysvaiheen taistelut päättyivät Suolusmäen valtaukseen ja taisteluihin Petroskoin koillispuolella. [1]

Asemasotavaihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • JR 50 koottiin hyökkäysvaiheen jälkeisen levon jälkeen Suolusmäkeen ja se siirtyi 155 km autokuljetuksella reittiä Petroskoi-Prääsä Aunus Syvärin alajuoksulle.
  • Koko 11. divisioonan, johon JR 50:kin kuului, tehtäväksi oli suunniteltu saksalaisen 163. Divisioonan sivustatukena toimiminen, sen suunnitellussa hyökkäyksessä Syvärin eteläpuolelle. Tätä saksalaista hyökkäyskäskyä ei koskaan annettu, saksalaisen Pohjoisen Armeijaryhmän hyökkäyksen tyrehtyessä Tihvinään. Sen sijaan rykmentti otti vastaan puolustustehtävän Kuuttilahti-Segesa-Koukkula alueella.
  • Tammikuussa 1942 rykmentistä kotiutettiin kaikki yli 30-vuotiaat aliupseerit ja miehet. Tilalle tuli 2856 nuorempiin ikäluokkiin kuuluvaa. Samalla rykmentti muuttui keskisuomalaisesta rykmentistä keskisuomalais-keskipohjalaiseksi, 65% miehistä oli kotoisin joko Keski-Suomesta tai Keski-Pohjanmaalta [2]
  • Toukokuussa 1942 siirto Syvärin yläjuoksun eteläpuoliseen sillanpäähän Kimjärvi-Vadrusjärvi-Juksovanjärvi tasalle. Rykmentistä siirtyi ensimmäisenä III pataljoona, joka oli mukana Semenskin kelirikkotaistelussa. Tällä alueelle rykmentti oli noin kaksi vuotta.
  • 17. kesäkuuta 1944 JR 50 sai vetäytymiskäskyn Kannakselle osana Itä-Karjalasta sinne siirrettäviä joukkoja. Rykmentti irtautui suunnitelman mukaisesti Syvärin eteläpuolelta ja siirtyi marssien Aunuksenkaupunkiin, josta junakuljetuksena reittiä Mäkriä-Matkaselkä-Sortavala-Elisenvaara-Viipurin pohjoispuoli

Vuoden 1944 torjuntataistelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • JR 51 otti vastaan asemat Leitimon ja Saarelan kannaksilla Tali-Ihantalassa 26. kesäkuuta 1944
  • I pataljoona osallistui Jääkäriprikaatille alistettuna vastahyökkäykseen Talin alueella 27. - 29. kesäkuuta 1944
  • Raskaiden taistelujen jälkeen rykmentti siirtyi 1. - 3. heinäkuuta 1944 Jyrkilän kautta Ruokojärvelle ja edelleen Lavolan alueelle puolustukseen.

Lapin sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 26. syyskuuta 1944 JR 50 osana 11. divisionaa sai käskyn siirtyä Ouluun. Divisioona kuormattiin 30:een junaan Taavetin ja Luumäen asemilla.
  • 3. - 5. lokakuuta 1944 rykmentti kuljetettiin laivoilla Oulusta Tornioon osana Tornion maihinnousua
  • 6. - 9. lokakuuta 1944 rykmentti osallistui Alavojakkalan taisteluihin ja eteni tämän jälkeen taistellen Karungin-Martimon-Ylitornion-Kaulirngan-Juoksengin kautta Muonioon
  • Muonion taistelut 28. - 30. lokakuuta 1944 jäivät rykmentin viimeisiksi
  • Rykmentti kotiutettiin perustamispaikoillaan Saarijärvellä, Viitasaarella, Karstulassa ja Suolahdessa 22. - 28. marraskuuta 1944

Rykmentin Mannerheim-ristin ritarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ritari numero 14, 26. syyskuuta 1941 sotamies Emil Pasanen, Viitasaari
  • Ritari numero 23, 12. lokakuuta 1941 alikersantti Antti Väinö Sokka
  • Ritari numero 52, 1. maaliskuuta 1942 ja 16. lokakuuta 1944 eversti Martti Johannes Aho, kaksinkertainen ritari

Rykmentissä palvelleita tunnettuja suomalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rykmentin tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäysvaihe (10. heinäkuuta - 1. lokakuuta 1941)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaatuneina 298
  • Haavoittuneina 850
  • Jäänyt vangiksi 1

Asemasotavaihe (2. lokakuuta 1941 - 17. kesäkuuta 1944)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaatuneina 352
  • Jäänyt vangiksi 5

Vuoden 1944 torjuntataisteluvaihe (18. kesäkuuta - 4. syyskuuta 1944)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaatuneina 258
  • Kadonneina 73
  • Haavoittuneina 635
  • Jäänyt vangiksi 33

Lapin Sota (3. - 30. lokakuuta 1944)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaatuneina 162
  • Haavoittuneina yli 500

Sairaaloissa vuoden 1945 aikana kuoli vammoihinsa kolme.

Yhteensä vuosina 1941 - 1945 kaatui 1073 rykmentin vahvuudessa ollutta miestä. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sotatieteen laitos: Jatkosodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1988. ISBN 951-0-15326-5.
  • Sorko, Kimmo: Kolmen rintaman rykmentti, JR 50 1941 - 1944. Jyväskylä: Perinnetoimikunta, 1988. ISBN 951-99965-5-9.
  • Sorko, Kimmo et al: Vornan Taistelutaival 1941-1944. Jyväskylä: Historiatoimikunta, 2007. ISBN 9789529230693.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sorko et al. 2007 s.24-127
  2. Sorko et al. 2007 s.201
  3. Sorko et al. 2007 s.631