Jalkaväkirykmentti 40 (talvisota)
| Jalkaväkirykmentti 40 | |
|---|---|
 Pelkosenniemen taistelun jälkeen suomalaiset saivat sotasaaliksi mm. puna-armeijan vuoristojalkaväkirykmentin orkesterin soittimia. Kuvattu 4.1.1940. SA-kuva. |
|
| Toiminnassa | 1939 - 1940 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Aselajit | Jalkaväki |
| Sodat ja taistelut | Pelkosenniemi, Viipurinlahti |
Jalkaväkirykmentti 40 (JR 40) perustettiin Oulussa joulukuun 1939 alussa.
Varustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin oli perustettu Ylimääräisten kertausharjoitusten aikaan täydennysjoukoksi Täydennysjalkaväkirykmentti 7. Sen nimi muuttui loka-marraskuun vaihteessa Täydennysjalkaväkirykmentti 8:ksi ja sitten osasto Perksaloksi joukko-osaston komentajan majuri Armas Perksalon mukaan.[1]
Joukko-osaston miehistö kotiutettiin marraskuun alussa, ja vajaalukuinen alipäällystö ja päällystö siirrettiin Rovaniemelle. Joulukuun alussa alipäällystö ja päällystö siirrettiin ensin Raaheen ja sitten Ouluun, missä joukko-osastosta muodostettiin Jalkaväkirykmentti 40.[2]
Rykmentin miehistö koostui ympäri Suomea kotoisin olleista vanhempien ikäluokkien miehistä kaikkiaan viiden sotilaspiirin alueelta. Rykmentin ensimmäinen pataljoona koottiin pääasiassa Oulun seudun miehistä, mutta siihen kuului miehiä myös Ylivieskan sotilaspiirin alueelta sekä Keski-Suomesta.[2] Rykmentissä päällystö ei tuntenut juurikaan alaisiaan eivätkä alaiset johtajiaan. Lisäksi varustus oli rykmentillä kehno.[3]
Yksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jalkaväkirykmentti koostui seuraavista yksiköistä:
- Kranaatinheitinkomppania
- I pataljoona (I/JR 40) komentajanaan kapteeni Hugo Suoranta,
- II pataljoona (II/JR 40) komentajanaan kapteeni Fredrik Saarela,
- III pataljoona (III/JR 40) komentajanaan kapteeni Frans Lindberg
Komentaja(t)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- majuri Armas Perksalo
Keskittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
JR 40 oli perustettu 9. Divisioonan reserviksi, mutta kun pohjoisen sotatoimia varten erotettiin Pohjois-Suomen Ryhmästä 12. joulukuuta suoraan päämajan alainen Lapin Ryhmä, JR 40 ohjattiin sen käyttöön. 16. joulukuuta tehtiin päätös rykmentin käyttämisestä Pelkosenniemellä, jonne puna-armeija oli edennyt Sallasta.[3],[2]
Talvisodan taisteluista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rykmentti saapui joulukuun 16. päivänä Kemijärvelle, jossa se purettiin junasta. Välittömästi purkamisen jälkeen rykmentti siirtyi Pelkosenniemelle. Taistelusta Pelkosenniemellä 18. 12. muodostui kohtaamishyökkäys, jossa kummallakin osapuolella oli aktiivinen tehtävä. Neuvostoliittolaisilla oli aluksi aloite. Suomalaisten kärkipataljoonan III/JR 40:n suunnistusvirhe koitui JR 40:n eduksi. Kylässä päivän aikana käydyissä taisteluissa kyettiin neuvostojoukkojen rynnistys torjumaan II/JR 40 ja III/JR 40:n voimin, kun käytettävissä oli yksi pataljoona suunniteltua enemmän. Siitä huolimatta tilanne illalla oli jo niin kriittinen, että kylästä valmistauduttiin luopumaan. Taistelun ratkaisi parempi taistelutahto ja sotaonni. Heikkojen yhteyksien takia ei saarrostavaa pataljoonaa I/JR 40 saatu käsketyksi takaisin. Pimeässä yössä taistelun melu neuvostoliittolaisten selustassa aiheutti pakokauhun heidän keskuudessaan. Myös suomalainen pataljoona hajosi taisteluun tottumattomana. Kuitenkin uhka Pelkosenniemen suunnalla oli saatu poistetuksi puutteellisen koulutuksen takia tosin kohtuuttoman suurin tappioin.[3],[4] [5]
Suomalaisten vastahyökkäyksen ansiosta neuvostoliittolaiset perääntyivät useita kymmeniä kilometrejä aina Saijan kylään asti, lähellä Sallan kirkonkylää. Puna-armeijalaiset jättivät jälkeensä mm. 3 panssarivaunua, 1 tykin, 27 autoa, kone- ja pikakiväärejä sekä runsaasti ampumatarvikkeita.[3]
Joulukuun 26. 1939 saapuivat JR 40:n pääosat eli II/JR 40 ja III/JR 40 Saijasta Joutsijärvelle tukemaan neuvostoliittolaisten Kemijärveen tapahtuneen hyökkäyksen torjuntaa. Tammikuun aikana osasto Suoranta, johon I/JR 40 kuului, torjui vihollisen hyökkäysyrityksiä.[6] Helmikuussa tilanne Saijan alueella rauhoittui. Ruotsalaisista vapaaehtoisista koottu joukko Svenska Frivilligkåren otti rintamavastuun JR 40:ltä Märkäjärvellä 28. helmikuuta 1940 mennessä.
JR 40 siirtyi kahden vuorokauden junakuljetuksella Kemijärveltä Viipurinlahdelle, jossa se alistettiin JR 10:lle, ja se ehti osallistua sodan loppuvaiheessa maaliskuussa 1940 Säkkijärven Häränpäänniemen taisteluihin.
Rauha 13. maaliskuuta 1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen ja Neuvostoliiton välisen talvisodan taistelut taukosivat 12. maaliskuuta tehdyn Moskovan rauhan perusteella seuraavana päivänä 13. maaliskuuta klo 11.[7]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjailija Pentti Haanpää palveli 6./JR 40:ssä ja kirjoitti kokemuksistaan kirjan "Korpisotaa".
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehto, Ilmari: Koillis-Lapin taistelut Talvisodassa. Kansa Taisteli, 1960, nro 5, s. 130-134.
- Aarnio Matti A.: Talvisodan ihme, s. 96-109. Jyväskylä: Gummerus, 1979. ISBN 951-20-1830-6.
- Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Talvisodan pikkujättiläinen. Porvoo, Helsinki, Juva : WSOY, 1999. ISBN 951-0-23536-9.
- Sotatieteen laitos: Talvisodan historia. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-17565-X.
- Kankainen, Janne; Rauhala, Panu-Pekka; Vanhtola, Jouko (toim.): ”Talvisodan rintamilla”, Oulu ja oululaiset sodissa 1918 ja 1939-1945, s. 106-111. Oulu: Oulun kaupunki, 2002. ISBN 951-9234-92-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kankainen et.al s. 106
- ↑ a b c Kankainen et.al s. 108
- ↑ a b c d Lehto s. 134
- ↑ Kankainen et.al s. 108-111
- ↑ "Porin pirut" Pelkosenniemellä. Kansa Taisteli, 1969, s. 24-27. Sanoma Oy. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ Aarnio s. 106
- ↑ Sotatieteen laitos: "Talvisodan historia" osa 4 s.30