Jalkapallo (urheiluväline)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Klassinen mustavalkoinen 32-paneelinen Adidas Telstar -tyylinen nahkapallo, jota käytettiin etenkin 1970-luvulla.

Jalkapallo on jalkapallossa käytettävä peliväline. Jalkapallossa on kolme kerrosta: sisäkumi, vuoraus ja uloin kerros, joka koostuu yhteen kiinnitetyistä paneeleista. Jalkapallot on 1980-luvulta alkaen valmistettu yleensä muovista, sitä ennen nahasta.

Mitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuisten virallinen pallo (koko 5) on pyöreä, ympärysmitaltaan 68–70 senttimetriä ja painoltaan ottelun alussa 410–450 grammaa. Pallon ilmanpaine on 0,6–1,1 ilmakehää merenpinnan tasolla. Pallon materiaalia ei ole erityisesti rajoitettu, kunhan se on sopiva.[1]

Kokoa 5 käytetään aikuisten ja yli 14-vuotiaiden peleissä. Sitä nuoremmat pelaavat pienemmillä palloilla: 10–13-vuotiaat koon 4 palloilla, ja lapset koon 3 palloilla. Lisäksi on olemassa pienempiä palloja, joita käytetään lähinnä tekniikkapalloina.[2]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adidas Brazuca oli MM-kisojen 2014 virallinen kisapallo. Pallossa oli uudenlainen paneelirakenne.

Nykyaikaisessa jalkapallossa on kolme kerrosta. Sisin kerros on paineilmalla täytetty sisäkumi, joka valmistetaan nykyisin lateksista tai butyylikumista, perinteisemmin kumista.[3]

Sisäkumia ympäröi vuoraus, joka antaa pallolle ryhtiä ja kimmoisuutta. Kilpapallon vuorauksessa on yleensä neljä kerrosta, mikä auttaa palloa säilyttämään muotonsa.[3]

Pallon uloin kerros koostuu paneeleista. Ne tehtiin 1980-luvulle saakka aidosta nahasta, mutta 1980-luvulta alkaen ne on tehty tekonahasta, kuten polyuretaanista tai polyvinyylikloridista. Synteettiset pintamateriaalit estävät palloa imemästä vettä pelin aikana ja muuttumasta painavammaksi. Paneelit on kiinnitetty toisiinsa kuumentamalla, joskus tikkaamalla. Lämpökäsittelyllä tehty yhdistäminen tekee pallon pinnasta tasaisemman kuin tikkaamalla tehty. Paneelien ulkopinnassa on tarttumapintarakenne, jotta pallon ja kengän kosketuksesta saadaan pallonhallinnan kannalta tehokkain.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1936 olympialaisissa käytetty nahkapallo. Sen paneelit ovat paksut ja pallon pinta nykyisiin palloihin verrattuna epätasainen.

Pelin varhaisvuosina 1800-luvulle saakka jalkapallon sisäkumina käytettiin ilmalla täytettyä sian rakkoa. Tällainen pallo ei pompannut kunnolla ja tyhjeni herkästi. Ulkokerros oli kumia, ja paneelit liimattiin toisiinsa. 1800-luvun alkupuolen jalkapallo muistuttikin nykyistä koripalloa.[3]

Kun Charles Goodyear oli keksinyt vulkanoidun kumin, jalkapallojen sisäkumia alettiin tehdä kumista vuodesta 1855 alkaen. Tämän ansiosta pallon pompusta tuli tasalaatuinen ja pallon koosta säännönmukainen. 1920-luvulla käyttöön otettiin aiempaa vahvempi kumimateriaali, jolloin palloon saatiin enemmän ilmanpainetta.[3]

Ensimmäinen massatuotettu pallo otettiin käyttöön vuonna 1888. Sen pinta oli tehty lehmän nahasta. 1940-luvulla sisäkumin ja nahkapaneelien väliin sijoitettiin tukevasta kankaasta tehty vuoraus, jolla palloon saatiin kestävyyttä.[3]

1960-luvun alussa Select Sport alkoi valmistaa mustavalkoista palloa, jota on myös väitetty Buckminster Fullerin suunnittelemaksi. Pallon kuviointi muodostuu 20 valkoisesta säännöllisestä kuusikulmiosta ja 12 mustasta säännöllisestä viisikulmiosta. Kyseessä on pallon muotoiseksi pyöristetty versio geometrisesta kappaleesta, joka tunnetaan nimellä typistetty ikosaedri. Pallo tuli tunnetuksi vuoden 1970 maailmanmestaruuskilpailujen myötä nimellä Adidas Telstar.[4]

Aitojen nahkapallojen ongelma oli se, että ne muuttuivat sateella painaviksi. Tätä yritettiin ehkäistä pinnoittamalla nahkapallo vesitiiviillä maalilla. 1980-luvulta alkaen palloissa ovat yleistyneet vettä paremmin pitävät synteettiset pintamateriaalit, ja myös paneelien lukumäärää on vähennetty.[3]

MM-kisapallo 2018, Adidas Telstar 18, sisälsi NFC-mikrosirun. Sirun avulla katsoja pystyi tunnistamaan pallon älypuhelinsovelluksensa avulla, mutta pallon liikkeitä siru ei seurannut. Adidas on valmistanut myös miCoach-älypalloa, jonka siru rekisteröi potkun osumakohdan sekä pallon liikeradan ja kierteen, mutta se ei ollut tarpeeksi kestävä kilpapeleihin.[5]

Tunnetuimpia jalkapallonvalmistajia ovat Select Sport, Adidas, Mitre Sports International ja Nike.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jalkapallosäännöt 2021 (Arkistoitu – Internet Archive) s. 43. Suomen Palloliitto (PDF)
  2. Mitä ottaa huomioon jalkapallon valinnassa? 26.6.2019. Intersport. Viitattu 17.9.2021.
  3. a b c d e f g Goldblatt, David & Acton, Johnny: The Soccer Book, s. 76–77. DK, 2018. ISBN 978-1-4664-6923-6.
  4. Lloyd Alter: Did Bucky Fuller really design a soccer ball? treehugger.com. 2014. Viitattu 21.6.2018.
  5. Kevin Baxter: World Cup: A closer look at the technology inside the 2018 World Cup soccer ball Los Angeles Times. 21.5.2018. Viitattu 17.9.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]