Jakovlev Jak-3

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jakovlev Jak-3
Jakovlev Jak-3UA
Jakovlev Jak-3UA
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Valmistaja Jakovlev
Suunnittelija Aleksandr Jakovlev
Ensilento 12. huhtikuuta 1941
Status ei käytössä
Pääkäyttäjät Neuvostoliiton ilmavoimat
Vapaan Ranskan ilmavoimat
Puolan armeijan ilmavoimat
Jugoslavian ilmavoimat
Valmistusmäärä 4 848
Kehitetty mallista Jakovlev Jak-1

Jakovlev Jak-3 (ven. Як-3), oli toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Kone osoittautui suorituskyvyltään ja käytettävyydeltään erinomaiseksi ilmataistelussa.[1] Kone otettiin käyttöön vuonna 1944 ja se pysyi käytössä vuoteen 1952 asti.

Suunnittelu ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1943 Jakovlev suunnitteli Jak-1M:n, joka oli Jak-1:n pienempi ja kevyempi versio. Toinen Jak-1M-protyyppi rakennettiin myöhemmin samana vuonna. Muutoksia olivat myös takarungon verhoilu vanerilla kankaan sijasta, heijastintähtäin, panssaroinnin ja moottorin jäähdytyksen parantaminen. Pääkoelentäjä Pjotr Mihailovitš Stefanovski oli niin vakuuttunut, että hän suositteli Jak-1:n ja Jak 7:n tuotannon hyllyttämistä, ja vain Jak-9:n tuotannon jatkamista. Uusi hävittäjä nimettiin Jak-3:ksi, ja se tuli tuotantoon vuonna 1944, myöhemmin kuin Jak-9, huolimatta pienemmästä tunnusnumerosta. Ensimmäiset 197 konetta aseistettiin 20 millimetrin ŠVAK-tykillä ja 12,7 millimetrin UBS-konekiväärillä, kuten myös Jak-1B. Aseet oli sijoitettu runkoon, toisaalta tarkkuuden, toisaalta siipien purkamisen helpottamiseksi ja siipikuorman vähentämiseksi. Pääasiallisen tuotantoversioon, jota rakennettiin 4 000 kappaletta, lisättiin toinen 12,7 millimetrin konekivääri.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jak-3 neuvostoliittolaisessa postimerkissä.

Jak-3 oli pienempi ja kevyempi kuin Jak-9, mutta siinä oli sama moottori. Se oli anteeksiantava, helposti käsiteltävä, ja saavutti sekä alokas- että veteraanilentäjien suosion.[2]

Jakovlev Jak-3 M

Koneita alettiin saada etulinjan yksiköihin kesällä 1944. Ensimmäisenä niitä sai käyttöönsä toisen ilma-armeijan 91 IAP. Kesä-heinäkuussa 1944 rykmentin tehtävänä oli saada ilmaherruus. 431 tehtävän aikana ammuttiin alas 20 Luftwaffen hävittäjää ja kolme Junkers Ju 87 -syöksypommittajaa.[3] Suurin taistelu kehittyi 16. päivänä kesäkuuta, kun 18 Jakia otti yhteen 24 saksalaiskoneen kanssa. 15 saksalaiskonetta ammuttiin alas, omien tappioiden jäädessä yhteen tuhoutuneeseen ja yhteen vaurioituneeseen koneeseen.

Jak-3:n huonoja puolia olivat muun muassa vanerin painuminen myttyyn kovassa syöksyssä,[4] lyhyt kantama ja moottorin huono luotettavuus. Pneumaattinen järjestelmä laskutelineiden, jarrujen ja laskusiivekkeiden käyttöön osoittautui ongelmalliseksi. Vaikka pneumaattinen järjestelmä oli vähemmän luotettava kuin hydrauliset ja sähköiset vaihtoehdot, siitä pidettiin merkittävän painonsäästön takia.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jak-3

Päätuotantoversio. 4 004 kappaletta rakennettiin. Tätä ennen rakennettiin 197 kappaletta yhdellä tykillä ja yhdellä konekiväärillä.

  • Jak-3 (VK-107A)

Klimov VK-107A -moottori (1 230 kW) ja kaksi 20 millimetrin Berezina B-20 -kanuunaa 120 patruunan ammuskapasiteetilla. Prototyyppien jälkeen 48 kokometallista konetta rakennettiin vuosina 1945–1946. Suorituskyky oli hyvä (720 km/h 5 750 metrissä), mutta VK-107 oli herkkä ylikuumentumiselle.

  • Jak-3 (VK-108)

VK-108-moottorilla, 1 380 kW teholla ja aseistettuna yhdellä 23 millimetrin Nudelman-Suranov NS-23 -tykillä 60 patruunan ammuskapasiteetilla. Huippunopeus oli 745 km/h 6 290 metrissä, mutta tyyppi kärsi moottorin ylikuumenemisesta.

  • Jak-3K

Panssarintorjuntamalli 45 millimetrin Nudelman-Suranov NS-45 -kanuunalla. Vain muutama yksilö rakennettiin, koska Jak-9 K:n huomattiin soveltuvan aseelle paremmin.

  • Jak-3P

Suunniteltu vuonna 1945, käyttöön huhtikuussa 1946. Aseistuksena kolme 20 millimetrin Berezin B-20 -kanuunaa (120 ammusta keskitykissä ja 130 sivuaseissa). Kolmen kanuunan yhteisasennus oli 11 kilogrammaa kevyempi kuin standardimallissa. Yhteensä 596 konetta rakennettiin.

  • Jak-3PD

Suuren korkeuden torjuntahävittäjä. VK-105PD-moottori ja yksi 23 millimetrin Nudelman-Suranov NS-23 -kanuuna (60 patruunan ammuskapasiteetilla). Kone saavutti 13 300 metrin korkeuden testeissä, mutta ei päässyt tuotantoon moottorin epäluotettavuuden vuoksi.

  • Jak-3RD (Yak-3D)

Kokeellinen malli nestemäisen polttoaineen Glushko RD-1 -rakettimoottorilla 2,9 kN työntövoimalla ja modifioidulla pyrstöllä, aseistettuna 23 millimetrin Nudelman-Suranov NS-23 -kanuunalla (60 patruunan ammuskapasiteetilla). 11. toukokuuta 1945, kone saavutti 782 km/h:n nopeuden 7 800 metrissä. Kone tuhoutui testilennolla 16. elokuuta tuntemattomista syistä, ja koelentäjä V.L. Rastorguev kuoli.

  • Jak-3T

Panssarintorjuntamalli aseistettuna yhdellä 37 millimetrin Nudelman N-37 -kanuunalla, (25 patruunaa) ja kahdella 20 millimetrin Berezin B-20S -kanuunalla (100 patruunan kapasiteetilla). Ohjaamoa oli siirretty 40 senttimetriä taaksepäin painavamman nokan kompensoimiseksi. Mallissa ilmeni vakavia moottoriongelmia, ja se jäi prototyyppiasteelle.

  • Jak-3T-57

Yksi Jak-3T 57 millimetrin OKB-16-57-kanuunalla.

  • Jak-3TK

VK-107A-moottorilla ja turboahtimella varustettu malli.

Jakovlev Jak-3U
  • Jak-3U

Jak-3 varustettuna AŠ-82FN-tähtimoottorilla (1 380 kW), VK-107:n ja VK-108:n ylikuumenemisongelmien korjaamiseksi. Siipien pinta-ala laajeni 20 cm², ja siipiä siirrettiin 22 senttimetriä eteenpäin, ohjaamoa 8 senttimetriä. Aseistettu kahdella 20 millimetrin Berezina B-20 -kanuunalla (120 patruunaa). Prototyyppi saavutti 682 km/h:n nopeuden 6 000 metrissä. Tyyppi ei ehtinyt tuotantoon sodan päättymisen vuoksi.

  • Jak-3UTI

Kaksipaikkainen koulutusversio.

Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan lippu Ranska

  • (Normandie-Niemen -laivue)

Puolan lippu Puola

Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto

Jugoslavia

  • Jugoslavian ilmavoimat
  • 111. hävittäjärykmentti (1944–1948)
  • 113. hävittäjärykmentti (1944–1948)
  • 112. hävittäjärykmentti (1945–1948)
  • 254. hävittäjärykmentti (1944–1948)
  • 83. hävittäjärykmentti (1948–1952)
  • 116. hävittäjärykmentti (1948–1952)
  • 185. rykmentti (1949–1952)
  • 198. hävittäjärykmentti (1949–1952)
  • 204. hävittäjärykmentti (1949–1950)

Tekniset tiedot (Jak-3)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jak-3


Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&&08.05000008,5 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.02000009,2 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.03900002,39 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&014.085000014,85 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&02105.&&&&002 105 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&02692.&&&&002 692 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Klimov VK-105PF-2 -V12-moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0646.&&&&00646 km/h 4 100 metrissä, 567 km/h merenpinnassa
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0648.&&&&00648 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&010400.&&&&0010 400 m
  • Nousuaika: 4,5 min 5 000 metriin
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0181.&&&&00181 kg/m²
  • Teho-painosuhde: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”&”0,36 kW/kg

Aseistus

  • 20 mm ŠVAK-tykki (120 ammusta)
  • 2 × 12,7 mm Berezin UBS -konekivääriä (2 × 150 ammusta)
  • Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    1. Glancey, s. 180
    2. Glanceylähde tarkemmin?
    3. Glancey , sivu 179
    4. Glanceylähde tarkemmin?

    Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

    • Donald, David ja Lake, Jon: Encyclopedia of World Military Aircraft. Lontoo, Englanti: AIRtime Publishing, 1996. ISBN 1-880588-24-2
    • Gordon, Yefim: Soviet Airpower in World War II. Hinckley, UK: Midland / Ian Allen Publishing, 2008. ISBN 978-1-85780304-4
    • Gordon, Yefim & Khazanov, Dmitri: Soviet Combat Aircraft of the Second World War Volume One: Single-Engined Fighters. Earl Shilton, Leicester, Englanti: Midland Publishing Ltd., 1998. ISBN 1-85780-083-4
    • Green, William: Warplanes of the Second World War, Volume Three: Fighters. Lontoo, Englanti: Macdonald & Co. (Publishers) Ltd., 1961 (seventh impression 1973). ISBN 0-356-01447-9
    • Green, William & Swanborough, Gordon: WW2 Aircraft Fact Files: Soviet Air Force Fighters, Part 2. Lontoo, Englanti: Macdonald and Jane’s Publishers Ltd., 1978. ISBN 0-354-01088-3
    • Gunston, Bill: Aircraft of World War Two. Lontoo, Englanti: Octopus Books Limited, 1980. ISBN 0-7064-1287-7
    • Kopenhagen, W.: Das große Flugzeug-Typenbuch. Stuggart, Saksa: Transpress, 1987. ISBN 3-344-00162-0 .
    • Liss, Witold: The Yak 9 Series (Aircraft in Profile number 185). Leatherhead, Surrey, Englanti: Profile Publications Ltd., 1967.
    • Matricardi, Paolo: Aerei Militari: caccia e ricognitori. Milano, Italia: Mondadori Electa SpA, 2006. NO ISBN.
    • Mellinger, George: Yakovlev Aces of World War 2. Botley, Englanti: Osprey Publishing Ltd., 2005. ISBN 1-84176-845-6 .
    • Morgan, Hugh: Gli assi Sovietici della Seconda guerra mondiale. Edizioni del Prado/Osprey Aviation, 1999. ISBN 84-8372-203-8 .
    • Morgan, Hugh. Soviet Aces of World War 2. Lontoo, Englanti: Reed International Books Ltd., 1997. ISBN 1-85532-632-9 .
    • Шавров В.Б: История конструкций самолетов в СССР 1938–1950 гг. (3 изд.). Kniga: Машиностроение, 1994 (Shavrov, VB Istoriia konstruktskii samoletov v SSSR, 1938–1950 gg.,3rd ed. (History of Aircraft Design in USSR: 1938–1950). Kniga, Venäjä: Mashinostroenie, 1994. ISBN 5-217-00477-0 .
    • Stapfer, Hans-Heiri: Yak Fighters in Action (Aircraft number 78). Carrollton, Texas: Squadron/Signal Publications, Inc., 1986. ISBN 0-89747-187-3 .
    • Степанец А.Т.: Истребители ЯК периода Великой Отечественной войны. Kniga: Машиностроение, 1992. (Stepanets, AT Istrebiteli Yak perioda Velikoi Otechestvennoi voiny (Yak Fighters of the Great Patriotic War). Kniga, Venäjä: Mashinostroenie, 1992. ISBN 5-217-01192-

    Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]