Jakokosken museokanava
Jakokosken museokanava on yksi Pielisjoen kanavista Kontiolahdessa. Se sijaitsee muutaman kilometrin päässä Jakokosken kylästä ja parin kilometrin päässä Mönnin sillasta. Paikka on suosittu retkikohde. Alueella on myös leirintäalue.
Kanava rakennettiin 1877–1878. Kanavassa oli alkuaan puusulut. Vuonna 1907 sulut uusittiin kivi- ja betonirakenteisiksi. Vuosina 1956–1973 koko Pielisjoen porrastus toteutettiin ja vanhat kivi- ja betonisulut museoitiin.[1]
Jakokosken kanava jäi pois käytöstä Pielisjoen viimeisimmän kanavoinnin jälkeen.[2] Museokanava on entisöity kertomaan kertomaan menneiden aikojen kanavaympäristöstä, uittotyöstä ja vanhoista elämäntavoista. Ulkorakennuksiin on koottu kanavointiin liittyviä työkaluja ja -välineitä.
Kanava-alueella museoaluksia, koneita ja laitteita,[2] muun muassa vanha Saimaan puuproomu ja höyryhinaaja Utra, joka liikennöi Pielisjoella 1935–1969.[3] Näyttelyrakennuksessa on Pielisjoen kanavointia esittelevä valokuvanäyttely.
Kesäohjelmaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanava-alueella on vuodesta 1982 toiminut kesäisin Kontiolahden kanavateatteri.[3][2] Esimerkiksi vuoden 2019 näytelmä on Taivaan tulet,[2] ja 2009 siellä esitettiin näytelmää Pikku Pietarin piha ja 2011 Kivenpyörittäjän kylä.
Revyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2000-luvun alussa museokanavalla esitettiin ohjelma- ja konserttitoimisto The LittleBigMusicin tuottamat revyyesitykset Pysykää kanavalla (2003), Karjalasta kajahtaa (2004), Palveluksessanne (2005) ja Hirmu kiva (2006). Vuonna 2007 kanavalla esitettiin Parasta ennen -revyy, joka juhlisti samalla kanavan revyyn viisivuotistaivalta. 2008 sai ensi-iltansa Täyttä rautaa -revyy.
Lasten draamaseikkailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesällä 2006 toteutettiin kanavalla ensimmäinen lasten museoseikkailu Kummaa museokanavalla.
Keväällä ja syksyllä 2007 museodraamaseikkailun nimi oli Kanavanvartijan maa. 1920-luvulle sijoittuvan seikkailudraaman pääohjaajana toimi Teatteri Hyrrän Tero Sarkkinen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Riitta Kankkunen, Jakokosken kanava, kanaler.arnholm.nu 2005, viitattu 27.7.2019
- ↑ a b c d Jakokosken kanavamuseo, Väylä.fi, viitattu 27.7.2019 (Archive.org)
- ↑ a b Museokanava, Jakokoski.fi, viitattu 27.7.2019 (sis. kartan)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakokosken museokanava Wikimedia Commonsissa
