Jakob van Artevelde
| Jakob van Artevelde | |
|---|---|
 Jakob van Artevelden patsas Gentissä |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1290 |
| Kuollut | 17. heinäkuuta 1345 Gent |
Jakob van Artevelde (n. 1290 – 17. heinäkuuta 1345) oli flaamilainen valtionjohtaja, joka vaikutti satavuotisen sodan alkuvaiheessa. Hän toimi käytännössä alueen diktaattorina virallisen kreivi Ludvigin sijaan ja liittoutui Englannin kuningas Edvard III:n kanssa Ranskan kuningas Filip V:tä vastaan. Aluksi suurta kansansuosiota nauttinut van Artevelde päätyi lopulta kilpailijaansa kannattaneen väkijoukon surmaamaksi.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakob van Artevelde syntyi vuoden 1290 paikkeilla. Ammatiltaan hän oli oluenpanija ja elintarvikkeiden välittäjä. Artevelde menestyi urallaan ja lopulta hänestä oli tullut Flanderin Gentin kaupungin rikkain mies. Gent oli puolestaan tuolloin yksi Pohjois-Euroopan vauraimmista kaupungeista. Flanderi oli rikastunut etenkin tekstiilien valmistuksella. Flanderin tuolloinen hallitsija oli Ranskan kuningas Filip V:n alainen Neversin kreivi Ludvig. Läheiset suhteet Ranskaan kostautuivat, kun satavuotisen sodan sytyttyä vuonna 1337 Englannin kuningas Edvard III lakkautti tekstiiliteollisuudelle tärkeän villan viennin Flanderiin. Samalla Filip V:n seuraaja Filip IV pyrki saamaan tiukemman otteen Flanderista.[1]
Gentissä alkoi kapina vielä saman vuoden aikana. Ludvig pakeni Ranskaan ja joulukuussa 1337 kaupungin johtoon asetettiin kolmihenkinen neuvosto, joista yksi oli aikaisemmin hallinnollisista tehtävistä tyäsin kokematon van Artevelde. Häntä pidettiin kuitenkin karismaattisena ja hyvänä puhujana, mikä teki hänestä suositun hahmon tavallisen väestön keskuudessa. Artevelden johdolla Flanderi loi liittolaissuhteet Englantiin. Vuonna 1339 van Artevelde solmi Edvard III:n kanssa sopimuksen, jonka mukaan villan tuontia ei enää rajoitettu, minkä lisäksi Flanderi sai 140 000 livren avustuksen sotilasvarustuksien hankkimiseksi. Englantilaiset lupasivat myös palauttaa Flanderille Filip IV:n Ranskaan liittämät Lillen, Douain ja Orchiesin alueet. Ranskalaisten hyökkäyksen uhatessa Flanderin avuksi luvattiin laivasto-osasto ja joukkoyksiköitä. Artevelde lupasi puolestaan tukea Edvard III:n vaatimusta Ranskan kruunusta.[1]
Flanderin hallitsijana van Artevelde on usein esitetty demokraattisena uudistajana. Hänen otteensa olivat kuitenkin usein varsin diktaattorimaisia. Tärkeät virka-asemat annettiin van Artevelden ystäville ja sukulaisille. Kapinat van Arteveldea vastaan tukahdutettiin väkivaltaisesti ja Filip IV:n takaisin Gentiin lähettämä Ludvig pantiin kotiarestiin. Kaikesta tästä huolimatta van Artevelde nautti edelleen suurta kansansuosiota ja hänestä tuli myös Englannin kuninkaan henkilökohtainen ystävä. Hänen valtansa alkoi rakoilla 1340-luvun aikana. Flanderilaiset joukot olivat alisuoriutuneet Tournain piirityksessä vuonna 1340 ja hänen suhteensa Gentin lukuisiin kiltoihin huononi. Kerskailun omainen vaurauden esittely herätti puolestaan lopulta närää tavallisen kansan keskuudessa. Artevelden huhuttiin myös yrittävän korvata edelleen laillisen Flanderin kreivi Ludvigin Edvard III:n pojalla Edvardilla. 17. heinäkuuta 1345 van Artevelden erästä kilpailijaa kannattava väkijoukko pieksi hänet kuoliaaksi hänen kotonaan Gentissä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Clayton J. Drees: The late medieval age of crisis and renewal, 1300–1500 : a biographical dictionary, s. 21-23. Greenwood Press, 2001. ISBN 0-313-30588-9. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
