Jaffa-appelsiini
| Jaffa-appelsiini Citrus sinensis 'Jaffa' |
|
|---|---|
 Jaffa-appelsiineja myytävänä Mahane Yehuda Marketissa Jerusalemissa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Sapindales |
| Heimo: | Ruutakasvit Rutaceae |
| Suku: | Sitruspuut Citrus |
| Laji: | sinensis |
| Lajike: | 'Jaffa' |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Citrus sinensis |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Jaffa (myös Shamouti[1]) on etupäässä Lähi-idässä viljelty appelsiinin (Citrus sinensis) lajike. Sille tyypillisiä ominaisuuksia ovat siementen pieni lukumäärä ja sitkeä kuori, joka tekee sen erityisen soveltuvaksi vientiin.
Jaffa-appelsiinin kehittivät palestiinalaiset viljelijät 1800-luvun puolivälissä. Nimensä se sai Jaffan kaupungin mukaan, jonka lähistöllä sitä ensin alettiin tuottaa vientiin.[2][3]. Yhdessä napa-appelsiinien ja pomeranssien kanssa se on yksi kolmesta Välimeren maissa, Etelä-Euroopassa ja Lähi-idässä eniten viljellystä appelsiinityypistä. Sitä viljellään Israelissa, Kyproksessa, Irakissa, Libanonissa, Syyriassa, Jordaniassa ja Turkissa.[3][4]
Viime vuosikymmeninä Jaffa-appelsiinien tuotanto huomattavasti vähentynyt. Nykyisen Israelin valtion alkuaikoina ne olivat maan tunnetuin vientituote. Jaffa-appelsiinin historia on vahvasti politisoitunut. Eyal Sivan on selittänyt, että Jaffa-appelsiinista tuli sionistien menestyksen ja Israelin valtion symboli, mutta palestiinalaisille se symboloi heidän kotimaansa menetystä ja tuhoa.[1]
Ominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
'Jaffa'-appelsiineissa on kymmenen lohkoa ja jokseenkin vähän siemeniä.[5] Niiden makua on luonnehdittu "erinomaiseksi" tai "makeaksi ja hienoksi".[3][6] [7] Kaksi muuta samalla seudulla viljeltyä appelsiinityyppiä ovat napa-appelsiinit sekä happamat pomeranssit, joita Iranissa paljon viljellään kuorensa vuoksi.[3] 'Jaffa'-appelsiinille tyypillistä on soikea muoto[5] ja paksu, syvän oranssin välinen kuori, joka yleensä on helppo irrottaa hedelmästä. Sitkeä kuori tekee sen "erityisen sopivaksi vientiin".[6][7] Mehun tuotantoon se ei sovellu, koska siitä saadaan kovin vähän mehua ja sillä on taipumus tulla ajan mittaan kitkeräksi, joskin se säilyy hyvin.[7]
'Jaffa'-appelsiinipuut ovat varsin kylmänkestäviä, minkä vuoksi niitä voidaan kasvattaa muuallakin kuin appelsiinin tuotantoalueeksi tavallisesti mielletyllä subtrooppisella vyöhykkeellä. Ne ovat kuitenkin alttiina Alternaria-sienen aiheuttamille tuhoille, ja puilla on taipumus tuottaa runsas hedelmäsato vain joka toinen vuosi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palestiina sijaitsee alueella, jossa Afrikan, Länsi-Aasian ja Euroopan toisiinsa yhdistävät tiet kohtaavat. Vuosina 1517–1917 alue oli Osmanien hallitseman Turkin alaisuudessa. Siellä tuotettiin sekä varsinaiseen Turkkiin että muihin maihin vietäviksi monia hyödykkeitä kuten saippuaa, sokeria, ohraa, appelsiineja ja puuvillaa. Vaikka puuvillan viljelys antoi leimansa koko seudulle, ainoa hyödyke, jonka tuotantoa yhä pidetään nimenomaan Palestiinalle luonteenomaisena, on Jaffa-appelsiini.
Jaffa-appelsiini oli uusi lajike, jonka arabiviljelijät kehittivät 1800-luvun puolivälissä muunnoksena 'Baladi'-lajikkeesta Jaffan kaupungin läheisyydessä.[2][3] Toisin kuin hapan appelsiini eli pomeranssi (Citrus aurantium), joka oli levinnyt Kiinasta ja Intiasta länteen paikallisten kauppiaiden mukana, 'Jaffa'-appelsiini kehitettiin makeasta appelsiinista (Citrus sinensis), jonka portugalilainen tutkimusmatkailija Vasco da Gama oli tuonut Portugaliin vuonna 1498.[3]
Krimin sodan (1853–1856) aikana paikallisen maatalouden tärkein uudistus oli sitrushedelmien viljelyksen nopea laajeneminen.[6] Suvun hedelmistä tärkeimmäksi alueella muodostui 'Jaffa'- eli 'Shamouti'-appelsiini, ja varhaisin maininta sen tuonnista Eurooppaan on Britannian konsulin raportissa 1850.luvulta.[2][6] Siihen, että sitä kannatti viljellä vientiin, vaikutti osaltaan höyrylaivojen kehitys 1800-luvun alkupuolella, mikä teki mahdolliseksi kuljettaa hedelmät Eurooppaan muutamassa päivässä sen sijaan, että matka aikaisemmin oli kestänyt useita viikkoja.[8] Toinen tärkeä tekijä oli, että eurooppalaiset eivät juuri voineet säännellä appelsiinin tuotantoa, toisin kuin puuvillan tuotantoa, joka aikaisemmin oli ollut Palestiinan tärkein vientituote.[9]
Vuonna 1845 Palestiinasta vietiin 200 000 appelsiinia, vuonna 1870 jo 38 miljoonaa.[8] Sitrusviljelmät olivat tuolloin pääasiassa varakkaiden palestiinalaisten kauppiaiden ja muiden merkkihenkilöiden, ei pientilallisten omistuksessa, sillä hedelmien viljelys edellytti suuria pääomapanostuksia, jotka vasta vuosien kuluttua alkoivat tuottaa tuloja.[6][10] Vuonna 1872 muuan Jaffassa käynyt eurooppalainen matkailija totesi, että kaupungin ympärillä oli erinomaisia appelsiinitarhoja, jotka olivat huomattavia vaurauden lähteitä omistajilleen. Jaffassa vuosittain tuotettujen hedelmien yhteenlasketun arvon sanottiin olevan noin 10 000 puntaa.[10] Amerikkalainen Henry Shelton Sanford yritti 1880-luvulla viljellä Jaffa-appelsiineja Floridassa.[11]
Appelsiinien tuotannon kukoistus sai eurooppalaiset kiinnostumaan Jaffa-appelsiinin kehittämisestä ja osallistumaan siihen. Vuonna 1902 sionistit tekivät tutkimuksen palestiinalaisista omistajista ja heidän tärkeimmistä vientimarkkina-alueistaan, jotka olivat Englanti, Turkki, Egypti ja Itävalta-Unkari. Arabien perinteisiä viljelymenetelmiä pidettiin alkeellisina, mutta myöhemmin laadittu syvällinen selvitys kustannuksista osoitti, että ne todellisuudessa olivat kustannustehokkaampia kuin sionistiset ja eurooppalaiset yritykset, jotka seurasivat niitä parikymmentä vuotta myöhemmin.[10]
Palestiinaan asettuneet sionistit ottivat käyttöön kehittyneemmät viljelysmenetelmät, jotka johtivat Jaffa-appelsiinien tuotannon laajenemiseen. Hope Simpsonin vuonna 1938 laatiman selvityksen mukaan:
»"Appelsiinin viljelys, jonka arabit aloittivat ennen kuin juutalaiset alkoivat muuttaa maahan, on heidän maahantulonsa seurauksena kehittynyt erittäin voimakkaasti. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö täydellisyyden aste, johon appelsiinin ja greipin istutus- ja viljelystekniikka on Palestiinassa saavuttanut, olisi juutalaisten maataloustieteilijöiden tieteellisten menetelmien ansiota."[12]»
Appelsiinien tuotannossa ja viennissä arabit ja juutalaiset toimivat tuolloin vielä kiinteässä yhteistyössä, vaikka samaan aikaan suhteet poliittisella tasolla olivat jo kiristymässä.[13]
Vuoden 1928 lopussa juutalaiset omistivat 30 000 dunamia maan kaikkiaan 60 000 appelsiinitarhoina käytetyistä dunameista. Ennen ensimmäistä maailmansotaa yksi dunam appelsiinin viljelykseen käytettyä maata maksoi 50–70 puntaa, mutta vuonna 1929 jo 150–200 puntaa.[14]
Vuonna 1939 juutalaisten ja arabien omistamat appelsiinitarhat Palestiinassa olivat yhteensä 300 neliökilometrin laajuiset, työllistivät 100 000 henkeä ja niiden tuotanto oli maan keskeinen vientituote. Toisen maailmansodan aikana (1939–1945) sitrushedelmien tuotanto taantui, mutta se elpyi jälleen sodan jälkeen brittiläisen mandaattihallinnon viranomaisten tuella.
Nykyinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jaffa-appelsiinit poimitaan Israelissa ja palestiinalaisalueilla marras- ja maaliskuun välisenä aikana, mutta niiden markkinointisesonki ulottuu syyskuusta toukokuuhun saakka. Yli puolet vuotuisesta sadosta menee vientiin, ja Israel on yksi eniten Euroopan unionin maihin appelsiineja vievistä maista.[4]
Varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla Jaffa-appelsiinista tuli eräänlainen Israelin kansallissymboli. Vielä 1990-luvulla se oli yksi maailman kaupallisesti tärkeimmistä appelsiinilajikkeista.[15] Viime vuosikymmeninä maatalouden merkitys ylipäänsäkin on Israelin talouselämässä kuitenkin vähentynyt. Kun lisäksi maan vesivarat ovat kovin niukat ja viljelys on riippuvainen vierastyövoimasta, on Jaffa-appelsiinienkin tuotanto vähentynyt.[16] Vaikka ne ovat vientituotteina jääneet teollisuustuotteiden kuten timanttien ja tarkkuuslaitteiden varjoon, Israel kuitenkin vie edelleen suuren määrän sitrushedelmiä Eurooppaan.[17]
Jaffa-appelsiinin mukaan on Tel-Aviv-Yafon kaupunki saanut lempinimen "Big Orange" ("Iso appelsiini").[18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b One Man's Quest to Keep the Jaffa Orange Alive. National Geographic, 11.5.2015. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Charles Issawi: An Economic History of the Middle East and North Africa, s. 127. Taylor & Francis, 2006. ISBN 0-415-37998-9. p. 127 Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c d e f Ghillie Basan: The Middle Eastern Kitchen, s. 83. Hippocrene Books, 2007. ISBN 978-0-7818-1190-3. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Milind S. Ladaniya: Citrus fruit: biology, technology and evaluation, s. 48–49. Academic Press, 2008. ISBN 978-0-12-374130-1. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Orange Varieties Innvista. Arkistoitu 5.12.2010. Viitattu 3.4.2020.
- ↑ a b c d e Gudrun Krämer: A history of Palestine: from the Ottoman conquest to the founding of the state of Israel, s. 91. Academic Press, 2008. ISBN 978-0-12-374130-1. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Martin Page: Growing Citrus: The Essential Gardener's Guide, s. 99. Timber Press, 2008. ISBN 978-0-88192-906-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Haim Gerber: Modernization in Nineteenth-Century Palestine: The Role of Foreign Trade. Middle Eastern Studies, 1982, 18. vsk, nro 3, s. 250–264. doi:10.1080/00263208208700509.
- ↑ Mark LeVine: Overthrowing geography: Jaffa, Tel Aviv, and the struggle for Palestine, 1890–1948, s. 272. (alaviite 42). University of California Press, 2005. ISBN 0-520-23994-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Mark LeVine: Overthrowing geography: Jaffa, Tel Aviv, and the struggle for Palestine, 1890–1948, s. 34. (Alaviite 42). University of California Press, 2005. ISBN 0-520-23994-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Mark Derr: Some kind of paradise: a chronicle of man and the land in Florida, s. 79. W. Morrow (alun perin University of California), 1989. ISBN 0-688-07359-X. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Palestine: Report on Immigration, Land Settlement and Development unispal.un.org. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 2.4.2020.
- ↑ Sheldon Kirshner: Iconic Jaffa orange as a symbol of nationalism. THe Canadian Jewish News, 15.4.2010. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Arab versus Jew: Jaffa and its oranges The Sydney Morning Herald.
- ↑ Arne Rousi: ”Sitrushedelmät”, Auringonkukasta viiniköynnökseen, Ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 297. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
- ↑ World and its Pepoles: The Middle East, Western Asia, and Northern Africa, s. 938. Marshall Cavendish, 2006. ISBN 978-0-88192-906-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Charles Issawi: An Economic History of the Middle East and North Africa, s. 32. Taylor & Francis, 2006. ISBN 0-415-37998-9. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Introduction to Tel Aviv NYT Travel. Viitattu 3.4.2020.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Uzi Baram, Lunda Carroll: A historical archaeology of the Ottoman Empire: breaking new ground. Springer, 2000. ISBN 0-306-46211-3. Teoksen verkkoversio.
