Jadwiga Sarnecka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jadwiga Sarnecka (1883 Szarogród29. joulukuuta 1913 Krakova) oli puolalainen säveltäjä ja pianisti.[1]

Sarneckan opettajiin kuuluivat Aleksander Michałowski, Teodor Leszetycki, Władysław Żeleński, Felicjan Szopski ja mahdollisesti Henryk Melcer. Hänen sävellyksistään ei aluksi tullut pidettyjä; niitä kuvattiin muun muassa oudoiksi ja kaoottisiksi. Hän kuitenkin jatkoi säveltämistä ja töidensä painamista omalla kustannuksellaan. Hänen lahjakkuutensa löysi Feliks Jasieński, joka ryhtyi rahoittajaksi. Myös Adolf Chybiński, Józef Reiss ja Zdzisław Jachimecki alkoivat kirjoittaa suosiolliseen sävyyn hänen töistään.[1]

Frédéric Chopinin satavuotisjuhlan kunniaksi Lvivissä järjestetyssä kilpailussa Sarnecka sai toisen palkinnon neljännestä balladistaan; ensipalkinto meni Karol Szymanowskille. Ensimmäisessä virallisessa puolalaismuusikkojen kokoontumisessa Sarnecka oli ainoa esitelmöimään pyydetty nainen. Hän puhui luovuuden ja virtuoosisuuden suhteesta sävellystyössä.[1]

Myös ankara kritiikki kuitenkin jatkui, ja lisäksi Sarneckan sairastama tuberkuloosi eteni. Hän jatkoi sävellystyötään, mutta lopetti jossain vaiheessa teostensa julkaisemisen. Tällä kaudella saivat alkunsa hänen avantgardistisimmat teoksensa, joissa hän radikalisoi harmonista ja tyylillistä sävelkieltään. Teosten joukossa ovat seitsemän balladia, kaksi sonaattia, kaksi muunnelmasarjaa ja muita pianoteoksia. Sarnecka sävelsi myös kolme pianosäesteistä yksinlaulua. Kuoltuaan tuberkuloosiin hän sai hautapaikan Rakowickin hautausmaalta, mutta hauta ei ole säilynyt näihin päiviin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]