Jaakko Passinen
Jaakko Passinen (26. joulukuuta 1852 Kauhava – 31. tammikuuta 1921 Isokyrö) oli suomalainen kanttori-urkuri, oopperalaulaja ja director cantus. Passinen kasvoi körttiläisessä herännäiskodissa. Hän teki oopperadebyyttinsä Lorenzon roolissa Fra Diavolossa Helsingissä 4. tammikuuta 1877 ja opiskeli Tukholman kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa 1878–1880. Passisen lauluääni oli korkea tenori, jota hänen lauluopettajansa, professori Julius Günther, usein epäili korkeimmaksi pohjoismaissa kuulluksi.[1]
Passinen toimi koulutarkastajan ja johtokunnan pyynnöstä myös väliaikaisena kansakoulunopettajana Lehmäjoelle perustetussa alakoulussa vuosina 1896–1902, vaikkei ollut itse käynyt kansakoulua. Hänet tunnettiin isänmaanystävänä, joka piilotteli vainottuja jääkäriliikkeen miehiä kodissaan. Passinen kärsi vuonna 1920 halvauksen, joka jätti hänet liikunta- ja puhekyvyttömäksi. Vielä tämän jälkeenkin hän lauloi ooppera-aarioita, vaikkei voinut lausua sanoja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
