Ja ilta oli rauhaisa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ja ilta oli rauhaisa
А зори здесь тихие... - A zori zdes tihije...
Ja ilta oli rauhaisa -elokuvan juliste.jpg
Ohjaaja Stanislav Rostotski
Käsikirjoittaja Stanislav Rostotski, Boris Vasiljev
Perustuu Boris Vasiljevin romaaniin (Kansankulttuuri, 1974)
Säveltäjä Kirill Molchanov
Kuvaaja Vyacheslav Shumskiy
Valmistustiedot
Valmistusmaa Neuvostoliitto
Ensi-ilta 1972, Suomessa 1973
Kesto 188 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ja ilta oli rauhaisa (ven. А зори здесь тихие... - A zori zdes tihije...) on Stanislav Rostotskin ohjaama neuvostoliittolainen sotaelokuva vuodelta 1972. Ohjaaja laati käsikirjoituksen yhdessä Boris Vasiljevin kanssa, jonka samannimiseen romaaniin tarina perustuu. Elokuva kertoo miesvääpelin johtamasta, pelkistä naissotilaista koostuvasta ilmatorjuntakomppaniassa toisessa maailmansodassa Karjalassa. Se oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1972.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Andrei Martynov  … vääpeli Vaskov  
 Irina Shevtshuk  … Rita Osjanina  
 Olga Ostroumova  … Zhenja Kamelkova  
 Irina Dolganova  … Sonja Gurvitsh  
 Jelena Drapeko  … Liza Britshkina  
 Jekaterina Markova  … Galja Tshetvertak  
 Alla Meshtsherjakova  … Marja Nikiforovna  
 Igor Kostolevski     
 Aleksei Tshernov     
 Juri Sorokin     
 Ljudmila Zaitseva     

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on osin värillinen ja osin mustavalkoinen. Se kuvattiin pääosin Karjalan Ruskealassa.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Rauno Harju kehuu elokuvaa sen tv-esityksen alla 1975 siitä, ettei neuvostoliittolaisille sotaelokuville tyypillinen isänmaallisuus ole siinä liian paatoksellista. Värillisiä, romanttisia takaumia naisten taustoihin muuten mustavalkoisessa elokuvassa hän pitää teennäisinä ja epäonnistuneina.[1]

Suomessa elokuva sai ensi-iltansa itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 1973. Se keräsi 2 581 teatterikatsojaa.[2]

Uusintaversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renat Davletjarov ohjasi tarinasta uusintaversion vuonna 2015. Tarinasta on tehty elokuvasovitus myös Intiassa (Peranmai, 2009) sekä tv-sarja Kiinassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Rauno Harju: Ihmissuhteiden kuvausta ja Marokon todellisuutta. Helsingin Sanomat, 21.2.1975, s. 45.
  2. Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1973 Elokuvauutiset. Viitattu 22.4.2018.
  3. [1] Youtube
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:The Dawns Here Are Quiet