J. B. S. Estrup

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
JBS Estrup by Emil Rye & Co.jpg

Jacob Brønnum Scavenius Estrup (16. huhtikuuta 1825 Sorø24. joulukuuta 1913 Kööpenhamina)[1] oli tanskalainen valtiomies, joka toimi Tanskan pääministerinä yhtäjaksoisesti vuosina 1875–1894. Hän on Tanskan kaikkien aikojen pitkäaikaisin pääministeri. Estrupin politiikka oli hyvin konservativiista ja herätti voimakasta vastustusta. Koska hänen hallituksellaan ei ollut parlamentin alahuoneen eli kansankäräjien tukea, se turvautui usein erilaisiin väliaikais- ja poikkeuslakeihin, ja hänen valtakautensa jälkimmäinen vuosikymmen tunnetaan myös nimellä provisorietiden.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. B. S. Estrupin isä oli historiantutkija Hektor Estrup. Estrup oli alkuperäiseltä koulutukseltaan maanmittari ja perittyään sekä ostettuaan nuorena useita suurtiloja hän toimi alkuun tilanomistajana. Hänet valittiin joulukuussa 1854 kansankäräjille (folketing), mutta sillä kertaa hän vetäytyi politiikasta jo puolen vuoden jälkeen.[2] Vuonna 1864 hänet kuitenkin valittiin ylähuoneeseen eli maapäiville (landsting) niin sanotun maanomistajapuolueen edustajana. Estrup toimi sisäministerinä 1865–1869. Tässä asemassa hän vaikutti Tanskan rautatieverkon kehittämiseen, Esbjergin sataman perustamiseen sekä heinäkuussa 1866 hyväksyttyyn uuteen perustuslakiin, joka vahvisti suurmaanomistajien asemaa maapäivillä.[2][1] Hänestä tuli vähitellen muotoutumassa olleen konservatiivisen Højre (”oikeisto”) -puolueen johtohahmo.[1]

Estrupista tuli pääministeri heinäkuussa 1875. Kuningas Kristian IX:n vakaan tuen ansiosta hän säilytti asemansa yhdeksäntoista vuoden ajan, vaikka hallituksella ei aina ollutkaan takanaan enemmistöä kansankäräjillä. Estrupin politiikka oli konservatiivista ja hänen hallituksensa ajoi muun muassa puolustusmäärärahojen tuntuvaa lisäystä. Kun kansankäräjät hylkäsivät hallituksen esittämät suuret määrärahat linnoitusten vahvistamiseen, Estrup jatkoi politiikkansa kuninkaan valtuuttamien väliaikaisten budjettien avulla. Hän käytti tätä keinoa ensimmäisen kerran vuonna 1877 ja yhtäjaksoisesti vuosina 1885–1894, ja sai näin vastoin kansankäräjien tahtoa muun muassa rahoitettua Kööpenhaminan linnoittamisen maan puolelta. Oppositiossa ollut Venstre (”vasemmisto”) syytti Estrupia perustuslainvastaisesta menettelystä. Tanskan vasemmisto ajautui Estrupin valtakautena hajaannukseen.[1][2] Ajan kuluessa Estrupin vastustus kuitenkin yhdisti ja vahvisti vasemmistoa, ja radikaalimmat suuntaukset kuten sosiaalidemokratia saivat lisää kannatusta. Estrupiin kohdistunut viha johti jopa epäonnistuneeseen murhayritykseen lokakuussa 1885.[2] Estrupin hallitus tiukensi rikoslakia ja vahvisti poliisia levottomuuksien tukahduttamiseksi, mutta toteutti maltillisen vasemmiston tuella myös joitain sosiaalisia uudistuksia.[1]

Vuonna 1894 Tanskan vasemmisto ja oikeisto hyväksyivät yhteisvoimin budjettilain, joka sisälsi uusia määrärahoja maanpuolustukseen, mutta peruutti Estrupin hallituksen aiemmat poliisia ja lehdistöä koskeneet päätökset.[1] Estrup erosi samana kesänä omien puoluetoveriensa toiveesta, koska hänen katsottiin olevan esteenä hallitus- ja oppositiopuolueiden yhteistyön kehittämiselle.[2] Hän jatkoi myöhemmin valtaan nousseiden vasemmistohallitusten näkyvänä kriitikkona.[1] Estrup jäi pois maapäiviltä vuonna 1898, mutta kuningas nimitti hänet sinne takaisin vuonna 1900.[2] Hän jatkoi vaikuttamista siellä, kunnes kuoli 88-vuotiaana joulukuussa 1913.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Jacob Brønnum Scavenius Estrup (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.2.2015.
  2. a b c d e f Nordisk familjebok (1907), s. 962–964 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.1.2015.
  3. Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 673 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]