Jüri Tarmak

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Tarmak vuonna 1972.
Tarmak vuonna 1972.
Maa: Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa München 1972 korkeushyppy
Sisäratojen EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sofia 1971 korkeushyppy
Pronssia Pronssia Grenoble 1972 korkeushyppy

Jüri Tarmak (s. 21. heinäkuuta 1946 Tallinna) on virolainen, Neuvostoliittoa edustanut korkeushyppääjä ja olympiavoittaja.

Tarmak kuului Neuvostoliiton yleisurheilumaajoukkueeseen vuosina 1971–1974. Hän voitti korkeushypyn olympiakultaa Münchenissä 1972. EM-hallikisoissa hän sai hopeaa 1971 ja pronssia 1972. Hänen ennätyksensä oli vuonna 1972 hypätty 225 cm.

Nuoren Jüri Tarmakin valmentajaksi tuli vuonna 1963 Viktor Vaiksaar. Kaksi vuotta myöhemmin Tarmak voitti ensimmäisen Viron mestaruutensa ja ylitti kaksi metriä. Syksyllä 1965 hän muutti opiskelemaan Leningradin yliopistoon. Vuonna 1966 hän sai valmentajakseen Leonid Kuznetsovin, voitti Neuvostoliiton juniorimestaruuden ja nosti ennätyksensä 210:een. Seuraavana vuonna hän voitti kolmannen peräkkäisen Viron mestaruutensa ja ylitti 212 cm.

Vuonna 1968 Tarmakin valmentajiksi tulivat Pavel Goihman ja Jelizaveta Sossina, joiden opeilla Tarmak nousi lopullisesti Neuvostoliiton ja maailman huipulle. Vuoden 1968 paras saavutus oli Neuvostoliiton hallimestaruuskilpailujen pronssi tuloksella 209. Vuonna 1970 Tarmak saavutti Neuvostoliiton-mestaruuspronssia ulkoradoilla hypättyään saman tuloksen 214 kuin hänen edelleen tulosluettelossa sijoittuneet Sergei Budalov ja Valentin Gavrilov.

Vuonna 1971 Tarmak oli parhaimmillaan hallikilpailuissa. Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Sofiassa hän sai hopeaa samalla tuloksella 217 voittaja István Majorin kanssa. Ennätyksekseen Tarmak hyppäsi hallissa 221 mutta jäi ulkoradoilla 217:ään.

Ainoan Neuvostoliiton hallimestaruutensa Tarmak voitti vuonna 1972. Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Grenoblessa hän sai pronssia tuloksella 222. Halliennätyksensä 223 Tarmak hyppäsi maaliskuussa Tbilisissä. Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa heinäkuussa Tarmak ylitti karsinnassa ennätyksensä 225 mutta jäi loppukilpailussa viidenneksi tuloksella 218. Hänet valittiin kuitenkin Münchenin olympialaisiin, joissa hän voitti kultaa tuloksella 223.

Vuonna 1973 Tarmak sai Neuvostoliiton hallimestaruuskilpailuissa hopeaa, mutta hänen vuoden parhaaksi tuloksekseen jäi hallissa hypätty 220 cm. Ennätyksellään hän oli vuoden 1973 lopussa edelleen maailman kaikkien tilastossa viides. Vuonna 1974 Tarmak lopetti korkeushyppyuransa ja seuraavana vuonna opiskelunsa Leningradin yliopistossa. Viroon hän muutti takaisin vasta vuonna 1990, vuotta ennen maan uudelleenitsenäistymistä. Tarmak tosin halusi usein tuoda esille virolaisuuttaan, eikä esiintyä vain neuvostourheilijana – joiksi urheiluselostajat usein niputtivat kaikki Neuvostoliiton urheilijat heidän kansallisuudestaan riippumatta, ja niputtavat usein nykyisinkin.[1]

Jüri Tarmakin isä Aadu Tarmak oli aikanaan Neuvostoliiton mestari kiekonheitossa.

Parhaat tulokset vuosittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Tulos (cm)
1960 150
1961 165
1962 175
1963 175
1964 186
1965 200
1966 210
1967 212
1968 209
1969 214
1970 217
1971 221 (i)
1972 225
1973 220 (i)
1974 218
i = hallitulos

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lääne, Tiit (toim.): Jüri Tarmak. Eesti Olümpiakomitee, 2006. ISBN 9949-13-712-8.
  • Lääne, Tiit: Eesti olümpiamedalivõitjad 1912–2006, s. 42–43. Eesti Olümpiakomitee, 2006. ISBN 9949-427-25-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaak Prozes: Onko Putin vepsäläinen?, s. 134. Tallinna-Kustannus Oy, 2016.