Jäynä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jäynä on yleensä teekkareiden järjestämä kepponen tai tapahtuma, jonka tarkoitus on aiheuttaa riemua jäynääjissä sekä jäynän kohteissa ja suuressa yleisössä. Jäynä pyrkii hyödyntämään tekniikkaa joskus hyvinkin mitättömän asian aikaansaamiseksi. Jäynä ei saa olla poliittisesti tai uskonnollisesti kantaa ottava. Hyvä jäynä liittyy kuitenkin usein yhteiskunnan ajankohtaisiin asioihin ja tapahtumiin.

Jäynän tarkoitus ei ole turmella, rienata, tuhota tai varastaa, joskin silloin tällöin jäynän toteutuminen saattaa edellyttää totutulle yhteiskuntajärjestykselle hämmentäviä toimia. Tässä jäynää voidaan pitää rinnasteisena eritoten yhdysvaltalaisen teknillisen yliopiston, Massachusetts Institute of Technologyn, riippumattomasti kehittyneelle hack-perinteelle, josta vaikkapa termi hakkeri myöhemmin sai nimensä.

Kuuluisia jäyniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien aikojen kuuluisin teekkarijäynä tehtiin vuonna 1961. Tukholmassa nostettiin tuolloin Vasa-laivan hylky veden pinnalle. Kun se oli saatu nostettua, laivan kannelta löytyi suomalaisen pikajuoksijan Paavo Nurmen patsas. Löydöstä kerrottiin sanomalehdissä.[1] Jäynän suunnittelijat pitivät lopulta oman lehdistötilaisuutensa, jossa he kertoivat vieneensä patsaan Vasa-laivan kannelle vuorokautta ennen nostamista.[2][3]

Teekkareiden jäynäksi on epäilty myös Töölönlahden sukellusvenettä 1960- ja 1970-luvun taitteessa. Löytö aiheutti pienimuotoisen ulkopoliittisen kriisin, koska Pariisin rauhansopimus kielsi Suomelta sukellusveneet.

Epäonnistuneita jäyniä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkia teekkarijäyniä ei ole mietitty loppuun asti. Näillä jäynillä on ollut arvaamattomia seurauksia.[4]

Syksyllä 2000 teekkarit keräsivät nimiä adressiin "Molon saaren panttivankien" pelastamiseksi. Tuolloin oli käynnissä Jolon panttivankidraama. Kaksi teekkaria oli pukeutunut terroristeiksi, sukkahousut päässä ja lelukonepistoolit mukanaan. Ns. "panttivanki" oli kädet taakse sidottuina. Adressin kerääjän kuulakynästä loppui muste.Teekkarit lähtivät kynää hakemaan pankista, josta sai ilmaisia mainoskyniä. Pankin henkilökunta hälytti poliisit, koska luulivat sisään tulevia pankkiryöstäjiksi. Jäynän lopputulos oli se, että teekkarit makasivat käsiraudoissa maassa.[5] Poliisi vapautti teekkarit, koska selvisi, että kyse oli pelkästä jäynästä.

Espoon teekkarit liimasivat Helsingin keskustan nopeusrajoitusmerkkeihin tarroja. Ne alensivat suurinta sallittua nopeutta kymmenellä kilometrillä tunnissa.Tarrat oli liimattu niin, että ne sai otettua helposti pois. Se vaati sitä, että tiesi oikean tavan vetää tarra pois liimaamattomasta suikaleesta. Kaupungin työntekijät eivät helppoa poistotapaa tunteneet.

He olivat alkaneet kesken jäynän poistaa tarroja raaputtamalla. Se vei paljon aikaa ja työtunteja.Teekkarit halusivat poistaa itse tarrat, mutta kaupungin työntekijät olivat jo tehneet sen. Haitasta syntyi valtava korvaussumma teekkareille. Heitä syytettiin kaupungin omaisuuden turmelemisesta. Onneksi kaupunki tarjosi mahdollisuuden sovittaa aiheutunut haitta työllä.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Donner, Rafael: Det legendariska teknologsprattet: då Paavo Nurmi sprang på Vasaskeppets däck STBL. 21.5.2018. Viitattu 21.9.2020. (ruotsiksi)
  2. Paavo Nurmi – vielä kerran TTKY. Viitattu 14.10.2013.
  3. Ihamäki, Olli: Teekkarien kuningasjäynästä puoli vuosisataa yle.fi. 28.4.2011. Viitattu 14.10.2013.
  4. Teekkarijäynien aika kiivaimmillaan Kaleva.fi. Viitattu 4.12.2020.
  5. Teekkarijäynä päättyi pankinjohtajan ryöstöhälytykseen – ”Kaikkea ei ole mietitty loppuun asti” Ilta-Sanomat. 30.4.2017. Viitattu 3.12.2020.
  6. Muistatko nämä teekkarijäynät? t-lehti.fi. Viitattu 3.12.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]