Jättimerivuokot
| Jättimerivuokot | |
|---|---|
 Stichodactyla haddoni |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Polttiaiseläimet Cnidaria |
| Luokka: | Korallieläimet Anthozoa |
| Alaluokka: | Kukkakorallit Hexacorallia |
| Lahko: | Merivuokot Actiniaria |
| Heimo: | Stichodactylidae |
| Suku: |
Jättimerivuokot Stichodactyla Brandt, 1835[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Lajit[1] | |
| Katso myös | |
Jättimerivuokot[2] (Stichodactyla) on merivuokkojen suku. Sen joitakin lajeja pidetään joskus meriakvaariossa, jossa ne ovat kuplavuokkojen ohella helppohoitoisimpia lajeja.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stichodactyla haddoni kasvaa 50–65 senttiä leveäksi. Se on kevyesti poimuttunut levy, jossa on muutaman millin mittaisia lonkeroita. Väri voi olla vihreä tai sininen.[3]
Stichodactyla gigantea on tieteellisestä nimestään huolimatta sukunsa pienin jäsen ja jää halkaisijaltaan enintään puolimetriseksi. Sen pohjalevy on aina monilla poimuilla. Polttiaislonkerot ovat noin sentin pituiset.[4]
Stichodactyla mertensii voi olla metrin kokoinen, litteä levy, jonka reunat ovat kevyesti poimuttuneet. Sen lonkerot ovat 1–2 senttiä pitkiä.[5] Se on maailman suurin merivuokkolaji.[6]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättimerivuokkoja tavataan pehmeällä hiekkapohjalla Indopasifisella merialueella ja Atlantin länsiosissa.[7]
Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättimerivuokot tarvitsevat voimakasta valoa ja melko kovan virtauksen. Indopasifiset lajit voivat elää symbioosissa vuokkokalojen kanssa, kun taas Atlantin lajien on havaittu elävän joskus yhdessä rapujen kanssa. Vuokko syö kalaa, äyriäisiä ja muuta liharuokaa. Sen polttiaislonkerot voivat vahingoittaa koralleja lähistöllä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c World Register of Marine Species (WoRMS): Stichodactyla (luettu 25.8.2019) (englanniksi)
- ↑ Honkala, Juha (päätoim.): Suuri tietosanakirja, s. 499. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
- ↑ Meerwasser-lexicon
- ↑ Massimo Boyer: Giant sea anemone Edge of Reef. Viitattu 5.1.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Massimo Boyer: Mertens' sea anemone Edge of Reef. Viitattu 5.1.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Carwardine, Mark: Animal Records, s. 241. New York: Sterling Publishing, 2008. ISBN 978-1-4027-5623-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.8.2019). (englanniksi)
- ↑ a b Foster & Smith: Carpet Anemone Pet Education.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ITIS: Stichodactyla (englanniksi)
|