Jättilumpeet
| Jättilumpeet | |
|---|---|
 Amatsoninjättilumme (Victoria amazonica) viljeltynä akvaariokasvina. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Lahko: | Nymphaeales |
| Heimo: | Lummekasvit Nymphaeaceae |
| Suku: |
Jättilumpeet Victoria Lindl. |
| Katso myös | |
Jättilumpeet (Victoria) on lummekasveihin kuuluva kasvisuku, jossa on kolme lajia.[1] Suku on nimetty Englannin kuningatar Victorian kunniaksi. Jättilumpeet kasvavat luonnonvaraisina Etelä-Amerikan joissa. Amatsoninjättilumme esiintyy tropiikissa Amazon-joen valuma-alueella ja parananjättilumme etelämpänä Paraná-joen alueella. Molemmat lajit ovat suosittuja ja tunnettuja koristekasveja maailman kasvitieteellisissä puutarhoissa.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättilumpeen lehdet ovat kasvikunnan suurimmat. Ne voivat kasvaa halkaisijaltaan yli 2,5-metrisiksi ja kannatella 50–60 kilon painon. Lehti on kuitenkin hauras, joten sen päälle ei voi suoraan astua.[2]
Parananjättilumpeen lehtilaita on korkea ja lehti on kauttaaltaan vihreä. Amatsoninjättilumpeella laita on matalampi ja lehti on alta punainen. Molemmilla lajeilla lehden alapintaa ja kasvin muita osia peittävät pitkät, terävät piikit. Samasta juurakosta haarautuu useita lehtiä ja kukkavarsia. Jättilumme voi kasvattaa uuden lehden joka päivä ja lehti voi laajentua yli 20 cm päivässä.[2]
Kukka avautuu vain kahtena peräkkäisenä yönä. Ensimmäisenä yönä se on valkoinen. Tuoksullaan se houkuttelee pölyttäviä kuoriaisia, jotka jäävät vangiksi kukan sulkeuduttua. Seuraavana iltapäivänä kukka alkaa avautua uudestaan, nyt vaaleanpunaisena. Siitepölyn tahrimat kuoriaiset voivat nyt lentää toiseen kukkaan pölyttämään sen. Illan mittaan kukan väri muuttuu tummemman punaiseksi ja aamuun mennessä se on vajonnut pohjaan. Pohjalla kukasta kehittyy hedelmä, jossa on satoja siemeniä. Kypsyttyään siemenet kulkeutuvat veden mukana uusille kasvupaikoille.[2][3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiettävästi ensimmäinen jättilumpeen nähnyt eurooppalainen oli böömiläinen kasvitieteilijä Tadeáš Haenke. Hän löysi niitä Bolivian Mamoré-joella kulkiessaan vuonna 1801, mutta ei koskaan julkistanut löytöään. Ranskalainen Aimé Bonpland näki jättilumpeita Argentiinan Corrientesissa vuonna 1819 ja lähetti niiden siemeniä Ranskaan vuonna 1825. Eduard Friedrich Poeppig löysi kasvin Amazonilta 1832 ja antoi siitä ensimmäisen julkaistun kuvauksen lajinimellä Euryale amazonica koska arveli sen kuuluvan aasialaiseen piikkilumpeiden (Euryale) sukuun.[4]
Yleiseen tietoisuuteen Euroopassa jättilumme tuli sen jälkeen kun saksilainen tutkimusmatkailija Robert Schomburgk oli löytänyt niitä Berbice-joelta Brittiläisestä Guayanasta ja lähettänyt näytteitä ja piirroksia Eurooppaan vuonna 1837. Niitten pohjalta kasvitieteilijä John Lindley antoi suvun nimeksi Victoria ja lajinimeksi Victoria regia vastakruunatun kuningatar Viktorian kunniaksi. Myöhemmin lajinnimi on muutettu muotoon Victoria amazonica Poeppingin aikaisemman julkaisun vuoksi. Corrientesista löytyneen lajille antoi Alcide d’Orbigny vuonna 1840 nimeksi Victoria cruziana.[4]
Kesti kuitenkin vielä 12 vuotta ennen kuin siemenistä onnistuttiin kasvattamaan jättilumme. Lopulta vuonna 1849 lumme kukki Chatsworthin kartanossa. Puutarhuri Joseph Paxton kuljetti kukan ja lumpeenlehden kuningattarelle Windsoriin. Sen jälkeen jättilumme on ollut suosittu vetonaula Euroopan kasvitieteellisissä puutarhoissa.[2]
Kolmas jättilummelaji tunnistettiin vasta aivan hiljattain, sen jälkeen kun Kew Gardenssiin oli vuonna 2016 saatu uusia kasvinäytteitä Boliviasta. Kew Gardenssissa oli jo 177 vuoden ajan kasvanut jättilumme, jota luultiin amatsoninjättilumpeeksi. Nyt osoittautui että se, kuten Boliviasta saadut näytteet, olivat uutta lajia. Sille annettiin lajinimeksi Victoria boliviana. Sen lehdet ovat muita lajeja suuremmat, halkaisijaltaan jopa 3,2 metriä.[5]
Jättilumpeet Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa jättilumpeita voi nähdä Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Kaisaniemessä ja Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa.
Kaisaniemessä jättilumme kukki ensimmäisen kerran vuonna 1892. Se oli tuolloin suurempi amatsoninjättilumme. Vuonna 1909 laji vaihtui vähemmän lämpöä tarvitsevaksi parananjättilumpeeksi. Jatkosodan suurpommituksissa 1944 kasvihuoneiden lasit rikkoutuivat ja pakkanen tuhosi suurimman osan kasveista. Jättilumme kuitenkin selvisi. Sen siemeniä löydettiin jäätyneen vesialtaan pohjalta. Myös monet muut Euroopan kasvihuoneista tuhoutuivat. Sodan jälkeen Kaisaniemestä onkin toimitettu jättilumpeen siemeniä lukuisiin kasvitieteellisiin puutarhoihin ympäri Eurooppaa ja maailmaa, myös Kew Gardenssiin, josta jättilumpeen leviäminen Eurooppaan aikoinaan alkoi.[2][3]
Lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- amatsoninjättilumme (Victoria amazonica)
- Victoria boliviana
- parananjättilumme (Victoria cruziana) [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Govaerts, R. et al.: Victoria Lindl. Plants of the World Online. 2022. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 21.8.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kati Kelola: Jättiläisen sylissä. Suomen Kuvalehti, 22.6.2022, nro 25–26, s. 28–37.
- ↑ a b Jättilumpeen lehti kantaa ihmisen 13.7.2011. LUOMUS Luonnontieteellinen Keskusmuseo. Viitattu 24.7.2022.
- ↑ a b Kit Knotts: Victoria's History victoria-adventure.org. Viitattu 24.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Grace Brewer: Uncovering the giant waterlily: A botanical wonder of the world 4.7.2022. Royal Botanic Gardens Kew. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)