Jättikameleontti
| Jättikameleontti | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Suomumatelijat Squamata |
| Osalahko: | Leguaanimaiset Iguania |
| Heimo: | Kameleontit Chamaeleontidae |
| Suku: | Furcifer |
| Laji: | oustaleti |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Furcifer oustaleti |
|
 Jättikameleontin levinneisyys. |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Jättikameleontti[2] (Furcifer oustaleti) on kameleonttien heimoon kuuluva liskolaji. Se on suurin kameleonttilaji[3] ja kotoperäinen Madagaskarilla.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättikameleontti on kookas lisko, jolla on pitkä häntä. Koiraiden pituudeksi on mitattu 68,5 senttiä ja naaraiden 40 senttiä. Täysikasvuiset yksilöt painavat 400–500 grammaa ja vastakuoriutuneet poikaset 0,8 grammaa.[4] Väri on varsin huomaamaton. Se vaihtelee ruskeasta vihreään ja siniseen, ja lisäksi on muutamia keltaisia, punaisia tai vihertäviä pilkkuja. Jättikameleontilla on pään ja niskan yli ulottuva suuri, litteä uloke mutta ei sarvia.[4][3] Toisin kuin muut kameleonttinaaraat, jättikameleonttinaaraat ovat koiraita värikkäämpiä, tosin soidinaikaan koiraiden väri kirkastuu.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättikameleonttia tavataan Madagaskarilla. Etelä-Floridassa on lemmikkieläimistä muodostunut vieraslajikanta. Se voi selviytyä heikentyneessä elinympäristössä, maatalousmaasta ja ihmisasutuksesta,selvennä mutta sitä esiintyy myös kuivissa metsissä, savanneilla ja toisinaan trooppisissa sademetsissä.[4]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jättikameleontti on hidas liikkeissään. Se väijyy hyönteistä tai muuta saalista tarkkaan ennen kuin se pyydystää sen pitkällä, tahmealla kielellään.[3] Selkärangattomien lisäksi jättikameleontti syö tiettyjen pensaiden hedelmiä sekä silloin tällöin pieniä lintuja ja matelijoita.[4] Naaraat munivat noin 50 munaa maaperään tai karikkeeseen. Kameleontti puolustautuu käärmeitä ja lintuja vastaan täyttämällä ruumiinsa ilmalla, esittelemällä kylkeään saalistajalla ja avaamalla suunsa ammolleen. Se voi myös sihistä ja purra.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jenkins, R.K.B., Andreone, F., Andriamazava, A., Anjeriniaina, M., Brady, L., Glaw, F., Griffiths, R.A., Rabibisoa, N., Rakotomalala, D., Randrianantoandro, J.C., Randrianiriana, J., Randrianizahana , H., Ratsoavina, F. & Robsomanitrandrasana, E.: Furcifer oustaleti IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)
- ↑ McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 156. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
- ↑ a b c d e Burnie, David (päätoim.): Animal: The Definitive Visual Guide, 3rd Edition, s. 413. London: Dorling Kindersley, 2017. ISBN 978-0-2412-9884-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2018). (englanniksi)
- ↑ a b c d Fact Sheet: Oustalet's Chameleon: Furcifer oustaleti (pdf) 10.7.2014. The Maryland Zoo in Baltimore. Arkistoitu 29.8.2017. Viitattu 19.5.2018. (englanniksi)