Jäänjakaja
Jäänjakaja [1] tai jäänjakajavyöhyke [2] on jäätiköllä linja tai vastaavasti alue, josta jäätikkö virtaa poispäin. Virtaavalla vedellä sen vastine on vedenjakaja, jonka eri puolille jää eri vesistöille kuuluvat vesistöalueet. Jäätiköllä jäänjakaja sijaitsee tavallisesti sen korkeimmalla kohdalla ja siitä jäätikkö virtaa maaston topologian mahdollistamiin eri ilmansuuntiin.[1]
Jäänjakajan alla on jäätikön vanhinta jäätä, kun taas jäätikön virtaamiskohdissa jää vaihtuu nuorempaan jäähän jatkuvasti. Jäänjakajilta onkin etsitty kairaamalla vanhaa jäätä, josta on tutkittu jäähän vangiksi jääneiden ilmakuplien koostumusta. Niistä saadaan tietoa menneisyyden ilmakehän koostumuksesta. Tällä tavalla on löytynyt esimerkiksi Etelämantereelta 740 000 vuotta vanhaa (EPICA) ja Grönlannista yli 100 000 vuotta vanhaa jäätä (GRIP).[a][b][c]
Viime jääkauden loppuvaiheessa (20 000–12 000 vuotta sitten) pohjoissuomessa Keski-Lapissa kulki mannerjäätikön jääjakajavyöhyke lännestä itään. Sen pohjoispuolella jäät virtasivat Jäämereen ja eteläpuolelle kohti etelää ja kaakkoa.[3][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tieto on luettu englanninkielisestä wikipedian artikkelista en:Ice divide.
- ↑ Tieto on luettu englanninkielisestä wikipedian artikkelista en:Greenland ice core project.
- ↑ Tieto on luettu englanninkielisestä wikipedian artikkelista en:European Project for Ice Coring in Antarctica.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mäkinen, Kalevi & Palmu, Jukka-Pekka & Teeriaho, Jari & Rönty, Hannu & Rauhaniemi, Tom & Jarva, Jaana: Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat, s. 83 (määr.), 8, 25, 31. (Suomen Ympäristö 14/2007). Helsinki: Ympäristöministeriö, 2007. ISSN: 1796-1637. ISBN 978-952-11-2662-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Koivisto, Marjatta: ”10. Jäätikönjäljet”, Jääkaudet, s. 62. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
- ↑ Kejonen, Aimo & Johansson, Peter: ”28. Geologiset maisema-alueet”, Jääkaudet, s. 218. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.
