Izjaslav III
Izjaslav III Davidovitš (ven: Изяслав III Давыдович; ukr: Ізяслав Давидович); (k. 6. maaliskuuta 1161) oli Starodubin ruhtinas vuosina 1146-1147, sekä Tšernigovin ruhtinas 1151–1161 ja Kiovan suuriruhtinas vuosina 1154–1155; 1157–1158 ja 1161. [1] [2] [3][4]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli Tšernigovin ruhtinas David Svjatoslavitšin ja tämän nimeltä tuntemattoman puolison nuorin poika. Hänen vanhempi veljensä oli Tšernigovin ruhtinas Vladimir (k. 1151).[3][4]
Ruhtinas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Izjaslav osallistui yhdessä veljensä Tšernigovin ruhtinas Vladimirin kanssa aktiivisesti Kiovan ruhtinas, serkkunsa Vsevolod II Olgovitšin kuolemaa vuonna 1146 seuranneeseen sisällissodaan. Hän ajoi takaa serkkuaan Svjatoslav Olgovitšia, joka oli karkotettu Novhorod-Siverskyin ruhtinaskunnasta ja kukisti tämän joukkoineen vuonna 1147. Vuonna 1149 hän marssi joukkoineen yhdessä Izjaslav Mstislavitšin kanssa Perejaslavlia piirittävää Juri Dolgorukia vastaan ja hävisi taistelun.[3][4]
Vuonna 1151 veljekset osallistuivat taisteluun Maly Rutets -joella rintaman eri puolilla, Izjaslav Davidovitš oli Izjaslav Mstislavitšin puolella ja Vladimir Juri Dolgorukin puolella. Taistelu päättyi Izjaslav Mstislavitšin voittoon, veli Vladimir kaatui, joten Izjaslav sai Tšernigovin ruhtinaskunnan valtaistuimen itselleen. Pian tämän jälkeen Juri Dolgoruki ja polovtsilaiset piirittivät Tšernigovia, mutta eivät onnistuneet valloittamaan sitä.[3][4]
Izjaslav II kuoli 13. marraskuuta 1154. Kiovan asukkaat kutsuivat valtaistuimelle Smolenskin ruhtinas Rostislav Mstislavitšin, mutta Izjaslav Juri Dolgorukin pojan Glebin ja polovtsilaisten joukkojen kanssa voittivat Rostislavin joukot ja Izjaslav otti itselleen Kiovan ruhtinaskunnan valtaistuimen ensimmäisen kerran. Pian hänen oli pakko luovuttaa Kiova Juri Dolgorukille, joka toi armeijansa pohjoisesta, ja palata Tšernigoviin. Hän kuitenkin jatkoi vaatimustaan Kiovan valtaistuimeen, missä hän, toisin kuin muut Tšernigovin ruhtinaat, saavutti tietyn suosion - erityisesti siksi, että hän yhdessä puolisonsa kanssa lunasti polovtsialaisten vangitsemat Rostislav Mstislavitšin soturit ja liittolaiset, joiden joukossa oli ruhtinas Svjatoslav Vsevolodovitš.[3][4]
Juri Dolgoruki kuoli oletettavasti pajarien myrkyttämänä 15. toukokuuta 1157 ja Izjaslavista tuli Kiovan suuriruhtinas toisen kerran. Hän yritti pitää itsellään myös Tšernigovin ruhtinaskunnan, mutta lyhyen konfliktin jälkeen hän suostui luovuttamaan Tšernigovin Novgorod-Severskin ruhtinas Svjatoslav Olgovitšille, vaikka säilytti itsellään osan Tšernigovin maista. Vuonna 1158 hän kieltäytyi luovuttamasta Galitsian ruhtinas Jaroslav Osmomyslille syrjäytettyä serkkuaan Ivan Berladnikia, joka oli ollut kauan karkotettuna läänityksiltään, vaelsi ympäri Venäjää ja aroja sekä palveli muita ruhtinaita palkkiota vastaan. Vastauksena Jaroslav muodosti liittouman Izjaslavia vastaan Volynian ruhtinas Mstislav Izjaslavitšin ja Dorogobužin ruhtinas Vladimir Andrejevitš Peresopnitskin kanssa. Olgovitšit kieltäytyivät tukemasta Izjaslavia. Tämä houkutteli polovtsialaiset puolelleen, mutta taistelussa Kiovan lähellä vuoden 1158 lopulla Mstislav Izjaslavitš sai "mustat hatut" (ven. Чёрные клобуки, Tšjornije klobuki ; ukr: Чорні клобуки, Chorni klobuky) eli karakalpakkien berendei-heimon hylkäämään tämän ja Izjaslav joutui pakenemaan Vyšhorodoriin. Mstislav antoi Kiovan ruhtinaskunnan Rostislav I Mstislavitšille.[3][4]
Pian tämän jälkeen Izjaslavin joukot voittivat galitsia-volynialaisten joukot, jotka tuhosivat Vštšižin ruhtinaskunnan. Vastauksena Izjaslav toi mukaan polovtsilaiset joukot ja aloitti heidän kanssaan sotaretken Smolenskin ruhtinaskuntaa vastaan. Severskin, Kurskin ja Vštšižin ruhtinaat menivät hänen puolelleen, minkä jälkeen hän piiritti Gleb Jurjevitšin ruhtinaskunnan Perejaslavlissa. Piiritys torjuttiin, mutta Izjaslav ja polovtsilaiset joukot ylittivät jäätyneen Dneprin Vyšhorodissa 8. helmikuuta ja valloittivat Kiovan yllätyshyökkäyksellä 12. helmikuuta 1161 ja Izjaslav oli kolmannen kerran Kiovan suuriruhtinas. Rostislav I pakeni ryhmänsä neuvosta Kiovasta Belgorodiin. Izjaslavin armeijan neljä viikkoa kestänyt Belgorodin piiritys epäonnistui, ja tällä välin saapuivat Rostislav I:n liittolaiset: Vladimir-Volynian ruhtinas Mstislav Izjaslavitš, Rurik Rostislavitš, Dorogobužin ruhtinas Vladimir Andrejevitš ja Porosin ruhtinas Vasilko Jurjevitš joukkoineen sekä "musta hatut" liittolaiset. Izjaslavin polovtsilaiset joukot ja Izjaslav joukkoineen pakenivat, "mustien hattujen" torki-heimon soturit saivat heidät kiinni ja armeijat voitettiin, ja hän itse haavoittui kuolettavasti Bulitšissa lähellä Kiovaa.[3][4]
Hänet haudattiin Tšernigoviin Borisin ja Glebin kirkkoon.[3]
Avioliitto ja jälkeläiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Izjaslavin puolisosta ei ole olemassa tietoja. Hänen etunimeltä tuntematon tyttärensä prinsessa Izjaslavna avioitui vuonna 1156 Perejaslavlin ruhtinas, Kiovan ruhtinas Gleb I:n kanssa.[3][4]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Morby: Dynasties of the world: a chronological and genealogical handbook, s. 167. Oxford: Oxford University Press, 2002. ISBN 9780198604730
- ↑ Vernadsky: Political & Diplomatic History of Russia, s. 452. Little, Brown, 1936. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Изяслав Давыдович Большая российская энциклопедия. 3.6.2024. Viitattu 16.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e f g h ИЗЯСЛАВ ДАВИДОВИЧ • Большая российская энциклопедия - электронная версия old.bigenc.ru. Viitattu 16.4.2025.
|
Edeltäjä: Izjaslav II |
Kiovan suuriruhtinas 1154–1155 |
Seuraaja: Juri Dolgoruki |
|
|
Edeltäjä: Juri Dolgoruki |
Kiovan suuriruhtinas 1157–1158 |
Seuraaja: Rostislav I |
|
|
Edeltäjä: Rostislav I |
Kiovan suuriruhtinas 1161–1161 |
Seuraaja: Rostislav I |
