Ivíronin luostari

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ivironin luostari)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivíronin luostari
Μονή Ιβήρων
Ivironin luostari.
Ivironin luostari.
Sijainti Athos, Kreikka Kreikka
Koordinaatit 40°14′44″N, 24°17′06″E
Kirkkokunta ortodoksinen kirkko
Tyyppi munkkiluostari
Perustaja Johannes Iberialainen ja Euthymios
Perustettu 900-luku
Asukkaita 32[1]
Tyylisuunta bysanttilainen
Osa Unescon maailmanperintökohdetta
Athosvuori
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Ivíronin luostari (kreik. Μονή Ιβήρων, Moní Ivíron, ”Iberialaisten luostari”; georg. ივერთა მონასტერი; myös Iveronin luostari)[2][3] on ortodoksinen luostari Athoksen autonomisessa luostaritasavallassa Kreikassa. Se on pyhitetty Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen muistolle. Athoksen kahdenkymmenen luostarin välisessä hierarkiassa Ivíron on kolmannella sijalla.[4][5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivíronin luostari on perustettu 900-luvun loppupuolella. Sen perusti iberialainen eli georgialainen munkki Johannes Iberialainen (Johannes Tornikipos) poikansa Euthymioksen kanssa. Johannes oli Athanasios Athoslaisen oppilas ja luostari perustettiin pian Suuren lavran ja Vatopédin perustamisen jälkeen. Pian tämän jälkeen luostariin tuli lisää iberialaisia. Näiden mukaan luostarikin sai nimen Ivíron. Bysantin keisari Basileios II teki luostarille suuria lahjoituksia, jotka edistivät sen kasvua. 1300-luvulla luostariin hyökkäsivät katalonialaiset merirosvot aiheuttaen luostarille suurta tuhoa. Korjauksiin se sai kuitenkin runsaasti apua Serbian ja Georgian kuninkaallisilta. Myöhemmin myös Konstantinopolin patriarkat tukivat luostaria monin tavoin, esimerkiksi kasvattamalla luostarin kirjastoa arvokkailla käsikirjoituksilla.[5]

Ivíronin luostarin piha ja pääkirkko.

Ivíron kukoisti erityisesti 1500-luvulla. Luostarissa oli vakavat tulipalot vuosina 1740 ja 1845 sekä vuonna 1865, joka oli vakavin ja tuhosi koko luostarin. Ivíronilla oli pitkän aikaa 1900-luvulla suurta pulaa tulijoista, minkä vuoksi siellä jouduttiin siirtymään idiorytmiseen kilvoitustapaan. Luostarin viimeinen georgialainen munkki kuoli vuonna 1955. Sittemmin luostari on elpynyt kreikkalaisten munkkien voimin. Luostari on noudattanut kinobioottista elämäntapaa vuodesta 1990.[5][6] Vuonna 2011 luostarissa oli 32 asukasta.[1]

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luostari sijaitsee Athoksen niemimaan itärannikon keskivaiheilla. Luostarin pääkirkko (katholikon) rakennettiin alun perin 900-luvulla. Sitä laajennettiin 1000-luvulla ja se rakennettiin uudelleen vuonna 1513. Kirkon seinämaalaukset on tehty 1500- ja 1800-lukujen välisenä aikana. Puukaiverrettu ikonostaasi on 1700-luvulta. Luostarin alaisuuteen kuuluu Johannes Kastajan skiitta. Siihen kuuluu myös 16 kappelia luostarin sisäpuolella ja 10 sen ulkopuolella, 26 keljaa sekä lukuisia muita asuntoja.[5][6]

Ivíronin Jumalanäidin ikoni.

Ivíronissa säilytetään Athoksen suojelijatarikonia, Ivíronin Jumalanäidin ikonia eli Portaḯtissan Neitsyt Marian ikonia (Panagía Portaḯtissa), joka esitetään perinteessä evankelista Luukkaan maalaamaksi.[5][7] Luostarissa on pyhäinjäännöksiä ainakin 150 pyhään liittyen. Luostarin kirjastossa on yli 2 000 käsikirjoitusta ja yli 20 000 painettua kirjaa, mukaan lukien merkittäviä inkunaabeleita.[5]

Ivíronin pohjoispuolella sijaitsee Stavronikítaksen luostari, länsipuolella Koutloumoúsin luostari ja eteläpuolella Filótheoksen luostari.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  2. Athosvuoren luostarit Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiö. Viitattu 31.3.2015.
  3. Athoksen luostarit ja skiitat Ortodoksi.net. Viitattu 31.3.2015.
  4. Monastery of Iviron 2012. Ministry of Culture and Sports. Viitattu 13.4.2015.
  5. a b c d e f Iveron Mount Athos. Viitattu 13.4.2015.
  6. a b The Monastery of Iveron Mount Athos: The Holy Mountain. Macedonian Heritage. Viitattu 14.4.2015.
  7. Παναγία Πορταΐτισσα Θεοτόκος Μαρία. Arkistoitu 6.4.2015. Viitattu 13.4.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]