Ivar Ulrik Wallenius

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ivar Ulrik Wallenius (30. tammikuuta 1793 Akaa23. toukokuuta 1874 Helsinki) oli suomalainen orientalisti.

Walleniuksen vanhemmat olivat Rymättylän kappalainen Johan Wallenius (1758–1829) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Anna Lovisa Favorin. Hän kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1811. Wallenius valmistui Turun akatemiasta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1815. Hänestä tuli riemumaisteri 1869.

Wallenius toimi Turun akatemian kirjaston ylimääräisenä amanuenssina 1815–1824, arabian kielen dosenttina vuodesta 1817 sekä Turun katedraalikoulun lehtorin luokan venäjänopettajana 1817–1819. Hän oli sitten Turun akatemian ja myöhemmin Aleksanterin yliopiston itämaisen kirjallisuuden apulainen vuodesta 1824 alkaen ja hän toimi ajoittain myös vt. professorina. Wallenius sai virastaan eron täysinpalvelleena 1853. Hän oli myös Painotarkastuskomitean jäsen 1848. [1]

Wallenius aloitti indologian tutkimuksen Suomessa ja hän opetti ensimmäisenä sanskritin kieltä Aleksanterin yliopistossa. Hän opetti myös armenian kieltä yliopistossa. Wallenius lahjoitti vuonna 1869 8 000 markkaa itämaisten kielten opiskelijoiden apurahoja varten. Wallenius oli vuonna 1850 Georg August Wallinin väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä. Walleniuksen oma väitöskirja oli vuosina 1816 ja 1819 julkaistu Koraanin 58. suuran ruotsinkielinen käännös. [2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]