Ivan Navumenka
Ivan Jakaulevitš Navumenka (valkoven. Іван Якаўлевіч Навуменка, 16. helmikuuta 1925 Vasilevitšy – 17. joulukuuta 2006 Minsk[1]) oli valkovenäläinen kirjailija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntavaikuttaja.
Ivan Navumenka syntyi rautatieläisen perheeseen. Hän osallistui toiseen maailmansotaan ja työskenteli sen jälkeen toimittajana. Navumenka valmistui Valko-Venäjän valtionyliopistosta vuonna 1950 ja suoritti jatkotutkinnon vuonna 1954. Hän työskenteli aikakauslehti Maladostsin toimittajana vuosina 1953–1958 ja valtionyliopiston valkovenäläisen kirjallisuuden laitoksen opettajana vuodesta 1958. Navumenka väitteli tohtoriksi vuonna 1969 ja sai nimityksen professoriksi vuonna 1971. Vuosina 1973–1982 hän oli Valko-Venäjän tiedeakatemian kirjallisuuden instituutin johtaja, vuodesta 1982 tiedeakatemian varapuheenjohtaja ja vuodesta 1992 tiedeakatemian puhemiehistön neuvonantaja.[1][2]
Navumenkan ensimmäiset kertomukset ilmestyivät vuonna 1955. Kokoelma Tapoli junatstva (”Nuoruuden poppelit”, 1966) sai Valko-Venäjän komsomolin palkinnon. Kirjailijan teokset kuvaavat nuorisoa ja toista maailmansotaa sekä käsittelevät elämänfilosofisia kysymyksiä. Navumenka on laatinut myös kirjallisuustieteellisiä tutkimuksia. Janka Kupalaa ja Jakub Kolasia käsittelevät teokset saivat Valko-Venäjän SNT:n valtionpalkinnon vuonna 1972. Vuonna 1997 Navumenka sai Valko-Venäjän tiedeakatemian palkinnon.[1][2]
Navumenka oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1957. Hän toimi Valko-Venäjän SNT:n korkeimman neuvoston puheenjohtajana vuosina 1985–1990. Navumenka nimitettiin Valko-Venäjän ansioituneeksi tieteilijäksi vuonna 1978, tiedeakatemian akateemikoksi vuonna 1980 ja Valko-Venäjän kansankirjailijaksi vuonna 1995.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Imja u belaruskai navutsy: Ivan Jakaulevitš Navumenka TsNB NAN Belorusi. Viitattu 16.4.2021.
- ↑ a b c Navumenka Ivan Belaruskija pismenniki (1917–1990). Davednik. Viitattu 16.4.2021.
| ||||||||||||||||||
