Ivan Kaljajev
Ivan Kaljajev | |
---|---|
Kaljajevin pidätyskuva vuonna 1905. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. heinäkuuta 1877 Varsova, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 23. toukokuuta 1905 (27 vuotta) Pähkinäsaari, Venäjän keisarikunta (teloitettu) |
Kansalaisuus | Venäjä |
Muut tiedot | |
Rikokset | murha |
Uhrit | Suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš |
Rangaistus | kuolema |
Ivan Platonovitš Kaljajev (ven. Ива́н Плато́нович Каля́ев, 6. heinäkuuta (J: 24. kesäkuuta) 1877 Varsova – 23. toukokuuta (J: 10. toukokuuta) 1905 Pähkinälinna) oli venäläinen vallankumouksellinen ja terroristi.
Ivan Kaljajev syntyi poliisin ja köyhtyneen puolalaisen aatelisperheen tyttären perheeseen. Vuosina 1897–1898 hän opiskeli Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa. Vuonna 1898 hän siirtyi Pietarin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.[1] Pietarissa Kaljajev liittyi Taisteluliitto työväenluokan vapauttamiseksi -järjestöön.[2] Vuonna 1899 hänet pidätettiin opiskelijalevottomuuksiin osallistumisen takia ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi Jekaterinoslaviin, jossa hän liittyi sosiaalidemokraattien paikallisjärjestöön. Vuonna 1902 hän yritti turhaan päästä takaisiin Pietarin yliopistoon. Samana vuonna Saksan poliisi pidätti Kaljajevin ja luovutti hänet Venäjän viranomaisille, jotka karkottivat hänet Jaroslavliin. Syksyllä 1903 Kaljaev matkusti ulkomaille, missä hän liittyi sosialistivallankumouksellisten taistelujärjestöön.[1] Vuonna 1904 hän osallistui sisäministeri Vjatšeslav von Plehwen murhayritykseen Pietarissa. Helmikuussa 1905 hän tappoi pommilla Moskovan kenraalikuvernöörin suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin. Kaljajev tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin Pähkinälinnan linnoituksessa. Vankilassa hän kirjoitti runoja, jotka julkaistiin kuoleman jälkeen.[2]
Veikko Kerttula ohjasi vuonna 1969 suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitšin salamurhaa käsittelevän televisioelokuvan Oikeamieliset. Elokuva perustuu Albert Camusin samannimiseen näytelmään vuodelta 1950. Elokuvassa Ivan Kaljajevia näyttelee Esko Salminen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 11.4.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 251. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.
- ↑ Oikeamieliset Elonet. Viitattu 8.4.2022.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Kaljajev Wikimedia Commonsissa
|