Ivan Barkov
Ivan Semjonovitš Barkov (ven. Ива́н Семёнович Барко́в, 1732 – 1768 Pietari) oli rivoista runoistaan tunnettu venäläinen kirjailija[1][2].
Ivan Barkov syntyi papin perheeseen. Hän opiskeli Aleksanteri Nevskin luostarin seminaarissa, josta hänet vuonna 1748 siirrettiin Venäjän tiedeakatemian valmistavaan kymnaasiin. Vuonna 1751 Barkov erotettiin huonon käytöksen takia ja hänet määrättiin tiedeakatemian kirjapainoon latojan oppipojaksi. Myöhemmin hän toimi tiedeakatemian kirjurina avustaen muun muassa Mihail Lomonosovia.[3]
Barkovin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuonna 1762. Hän työskenteli tiedeakatemian julkaisujen kääntäjänä ja toimittajana laatien muun muassa Antioh Kantemirin satiirien ja runojen kokoelman. Vuonna 1763 hän julkaisi Horatiuksen satiirien ja vuonna 1764 Phaedruksen eläinsatujen käännökset, jotka olivat alkuperäisteksteille uskollisina myös tyyliltään moitteettomat. Barkov erotettiin tiedeakatemiasta lopullisesti vuonna 1766, eikä hänen viimeisistä vuosistaan ole luotettavia tietoja.[4]
Barkovin kirjallinen maine perustuu karkeiden eroottisten ja satiiristen runojen kokoelmaan, joka tunnetaan nimillä Sotšinenija gospodina Barkova (”Herra Barkovin teoksia”) ja Devitšja igruška (”Neitosen leikkikalu”). 1800-luvun puoliväliin saakka käsikirjoituksina levinneen teoksen runoista vain osa lienee Barkovin itsensä kirjoittamia. Sen rivouksilla höystetyt burleskit ja travestiat vaikuttivat muun muassa Vasili Maikovin, Ivan Krylovin, Aleksandr Puškinin, Aleksandr Poležajevin ja Mihail Lermontovin tuotantoon ja synnyttivät lukuisia jäljitelmiä.[5] Venäjällä tästä runouden lajista käytetään nimityksiä barkoviana tai barkovštšina[2].
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Devitšja igruška, ili Sotšinenija gospodina Barkova. Moskva, 1992.
- Stihotvorenija. Sankt-Peteburg: Novaja biblioteka poeta, 2001.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Slovar russkih pisatelei XVIII veka, vypusk 1, s. 57. Leningrad: Nauka, 1988. ISBN 5-02-027972-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2013). (venäjäksi)
- ↑ a b Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 147. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-181-4.
- ↑ Slovar russkih pisatelei XVIII veka, vypusk 1, s. 57–58. Leningrad: Nauka, 1988. ISBN 5-02-027972-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2013). (venäjäksi)
- ↑ Slovar russkih pisatelei XVIII veka, vypusk 1, s. 58–59, 62. Leningrad: Nauka, 1988. ISBN 5-02-027972-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2013). (venäjäksi)
- ↑ Slovar russkih pisatelei XVIII veka, vypusk 1, s. 60–62. Leningrad: Nauka, 1988. ISBN 5-02-027972-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.1.2013). (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Entsiklopedija ”Krugosvet”: Ivan Barkov (venäjäksi)
| ||||||||||||||||||
