Itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta

Itsensä vahingoittaminen ilman itsemurhatarkoitusta (engl. nonsuicidal self-injury, lyh. NSSI) on tarkoituksellista ja suoraa oman kehon kudosten havaittavissa olevaa vaurioittamista ilman minkäänlaista tarkoitusta kuolla teon seurauksena. NSSI:tä esiintyy erityisesti nuorilla.

NSSI on pitkään kuvailtu diagnostisesti epävakaan persoonallisuuden oireeksi. Niillä on selvä yhteys, mutta NSSI:tä esiintyy myös henkilöillä, joilla on muita persoonallisuushäiriöitä, Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -diagnoosijärjestelmän (DSM) akselin 1 häiriöitä tai ei lainkaan psyykkistä monihäiriöisyyttä.

DSM-diagnoosijärjestelmän viidennessä, vuonna 2013 julkaistussa versiossa on NSSI-häiriö (NSSID) ehdokasdiagnoosina.

Määritelmät

DSM-5-TR

Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders -diagnoosijärjestelmän (DSM) viidennen version uudistetun version (DSM-5-TR) ehdotetut kriteerit NSSI-häiriölle:

1. Viimeisen vuoden aikana henkilö on vähintään viitenä päivänä tahallisesti vahingoittanut ruumiinsa pintaa tavalla, joka todennäköisesti aiheuttaa verenvuotoa, mustelmia tai kipua (esim. viiltäminen, polttaminen, puukottaminen, lyöminen, liiallinen hankaaminen), odottaen, että vammasta aiheutuu vain vähäistä tai kohtalaista fyysistä haittaa (eli itsemurha-aikomus ei ole olemassa).
Huomaa: Itsemurha-aikomuksen puuttuminen on joko henkilön itsensä ilmoittama tai se voidaan päätellä henkilön toistuvasta sitoutumisesta käyttäytymiseen, jonka hän tietää tai on oppinut, että se ei todennäköisesti johda kuolemaan.
2. Yksilö syyllistyy itseään vahingoittavaan käyttäytymiseen yhden tai useamman seuraavan odotuksen mukaisesti:
1. Saadakseen helpotusta negatiivisesta tunteesta tai kognitiivisesta tilasta.
2. Ratkaistakseen ihmissuhdeongelman.
3. Saavuttaakseen positiivinen tunnetila.
Huomaa: Haluttu helpotus tai vaste koetaan itsetuhon aikana tai pian sen jälkeen. Henkilöllä voi olla käyttäytymismalleja, jotka viittaavat riippuvuuteen toistuvasta itsetuhosta.
3. Tarkoitukselliseen itsensä vahingoittamiseen liittyy ainakin yksi seuraavista:
1. Ihmissuhdevaikeudet tai negatiiviset tunteet tai ajatukset, kuten masennus, ahdistus, jännitys, viha, yleinen ahdistus tai itsekritiikki, jotka esiintyvät välittömästi ennen itseä vahingoittavaa tekoa.
2. Ennen tekoon ryhtymistä aiottuun käyttäytymiseen liittyvä, vaikeasti hallittavissa oleva keskittyminen.
3. Itsensä vahingoittamista koskeva ajattelu, jota esiintyy usein, vaikka sitä ei tehtäisikään.
4. Käyttäytyminen ei ole sosiaalisesti sanktioitua (esim. kehon lävistys, tatuointi, osa uskonnollista tai kulttuurista rituaalia) eikä rajoitu ruven nyppimiseen tai kynsien puremiskeluun.
5. Käyttäytyminen tai sen seuraukset aiheuttavat kliinisesti merkittävää ahdistusta tai häiriötä ihmissuhteissa, akateemisessa elämässä tai muilla tärkeillä toimintakyvyn alueilla.
6. Käyttäytyminen ei tapahdu yksinomaan psykoottisten jaksojen, deliriumin, päihtymyksen tai vieroitusoireiden aikana. Henkilöillä, joilla on neurologinen kehityshäiriö, käyttäytyminen ei ole osa toistuvien stereotypioiden mallia. Käyttäytyminen ei selity paremmin muulla mielenterveyden häiriöllä tai sairaudella (esim. psykoottinen häiriö, autismin kirjon häiriö, älyllinen kehitysvamma, Lesch–Nyhanin oireyhtymä, kaavamaiset liikehäiriöt, johon liittyy itsensä vahingoittaminen, karvojennyppimishäiriö, ihon pakonomainen nyppiminen).

International Society for the Study of Self-Injury

Kansainvälinen itseensä kohdistuvan väkivallan tutkimukseen keskittyvä järjestö International Society for the Study of Self-Injury esittää NSSI:n määritelmässään neljä keskeistä kriteeriä:

1. Vahinko on tahallinen tai odotettavissa: Riskialtista käyttäytymistä, kuten turvavyön käyttämättä jättämistä, joka ei välttämättä johda vahinkoon, ei lasketa.
2. Vahinko aiheuttaa välittömän fyysisen vamman: Itselleen haitallisen toiminnan tulee aiheuttaa heti fyysinen vamma, joten esimerkiksi sinänsä vaarallinen syömättä jättäminen ei täytä NSSI:n kriteerejä, sillä syömättä jättämisen haitat kasautuvat ajan myötä.
3. Toiminnan tarkoitus ei ole tappaa itsenään: Vaikka itsensä vahingoittamiseen saattaa liittyä itsemurha-ajatuksia, NSSI:n määritelmässä itsemurhatarkoituksessa tehtyä itsensä vahingoittamista ei lasketa. Jotkut käyttävät itsensä vahingoittamista itsetuhoisten halujensa hallitsemiseksi.
4. Ei ole osa sosiaalisia tai kulttuurisia käytäntöjä: NSSI:n piiriin ei lasketa sellaista fyysistä vahinkoa aiheuttavaa toimintaa, joka on yhteiskunnasa hyväksyttävää tai osa kulttuurista, hengellistä tai uskonnollista rituaalia. Näihin kuuluvat muun muassa lävistysten ja tatuointien ottaminen sekä uskonnollinen itsensä ruoskiminen, kuten joidenkin šiiamuslimien harjoittama tatbir.