Italian politiikka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italia
Emblem of Italy.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Italian politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 


Italian poliittinen järjestelmä on parlamentaarinen edustuksellinen demokraattinen tasavalta, jossa on monipuoluejärjestelmä, ja jossa pääministeri (Presidente del Consiglio) on hallituksen pää. Presidentin tehtävät ovat lähinnä edustuksellisia. Hallitus käyttää toimeenpanovaltaa. Lainsäädäntövalta kuuluu kaksikamariselle eduskunnalle yhdessä hallituksen kanssa. Italiasta tuli tasavalta 1946, kun monarkiasta luovuttiin kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslaki on vuodelta 1948.

Parlamentti koostuu senaatista (Senato della Repubblica) ja edustajainhuoneesta (Camera dei Deputati). Senaatissa on 315 vaaleilla valittua ja viisi elinikäistä jäsentä. Edustajainhuone on 635-jäseninen. Senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet valitaan samoissa vaaleissa viisivuotiskaudeksi. Uudet lait hyväksytään vain jos niitä on kannattanut enemmistö kummassakin parlamentin kamarissa.[1]

Vuoden 2013 parlamenttivaalit voitti Viiden tähden liike, mutta yksikään pääpuolueista ei saanut enemmistöä senaatissa. Tämä johti pattitilanteeseen, joka kesti kaksi kuukautta. Tilanteen ratkaisemiseksi muodostettiin suuri hallituskoalitio, jota johti keskustavasemmistolaisen Demokraattipuolueen (Partito Democratico, PD) Enrico Letta, ja varapääministerinä toimi Silvio Berlusconin luottomieheksi kutsuttu keskustaoikeistolaisen Vapauden kansan (Popolo della Libertà, PdL) Angelino Alfano.[1][2] Letta kuitenkin erosi pääministerin tehtävästä helmikuussa 2014. Uuden hallituksen johtoon tuli PD-puolueen Matteo Renzi,[2] valtiovarainministeriksi puolueisiin sitoutumaton Pier Carlo Padoan[3] ja ulkoministeriksi PD-puolueen Federica Mogherini[4].

Maaliskuun 2018 parlamenttivaalien voittaja oli oikeisto.[5] Pääministeriksi tuli Giuseppe Conte ja hallituksen muodostivat Luigi Di Maion johtama Viiden tähden liike ja Matteo Salvinin johtama Lega. Viiden tähden liikkeellä on hallituksessa 8 ministerin paikkaa ja Legalla 5. Lisäksi hallituksessa on 6 riippumatonta ministeriä. Legan puheenjohtaja Salvini uhkasi elokuussa 2019 hallituksen hajottamisella ja uusilla vaaleilla, kun hallituspuolueet olivat riitautuneet uuden ratahankkeen kustannuksista.[6] Pääministeri Conti ilmoitti 20. elokuuta 2019 jättävänsä hallituksen eroanomuksen. Sisäministeri ja Lega-puolueen johtaja Salvini veti puolueensa pois hallituskoalitiosta, jotta voitaisiin pitää uudet vaalit. Suunnitelman taustalla oli, että Legan kannatus oli kannatusmittausten mukaan korkealla.[7]

Vuoden 2018 hallituskoalition puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Italia: Poliittinen järjestelmä 6.3.2014. Ulkoasiainministeriö. Viitattu 22.10.2014.
  2. a b Italy profile BBC. Viitattu 7.9.2013.
  3. YLE: Nuori Renzi sai Italian hallitukseen OECD:n pääekonomistin Viitattu 22.3.2014.
  4. Heikki Aittokoski: ”Erasmus-sukupolvi” kohtasi tylyn maailman 21.3.2014. hs.fi. Viitattu 22.3.2014.
  5. Elezioni politiche: vincono M5s e Lega. Crollo del Partito democratico. Centrodestra prima coalizione.. La Repubblika 4.3.2018. Viitattu 9.8.2019.(italiaksi)
  6. Italian hallitus on hajoamisen partaalla. Ilta-Sanomat 8.8.2019.
  7. Italian pääministeri eroaa Ilta-Sanomat. 20.8.2019. Viitattu 21.8.2019.