Italian Grand Prix 2006

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Italian GP 2006)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italia Italian Grand Prix 2006
15. osakilpailu 18 osakilpailusta kaudella 2006.
Päivämäärä 10. syyskuuta 2006
Sijainti Autodromo Nazionale Monza, Monza, Italia
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,793 km
Kilpailun pituus 53 kierrosta, 307,029 km
Sää Aurinkoinen, lämmin
Paalupaikka
Kuljettaja Suomi Kimi Räikkönen
(McLaren-Mercedes)
Paaluaika 1.21,484
Palkintokoroke
Voittaja Saksa Michael Schumacher
(Ferrari)
Toinen Suomi Kimi Räikkönen
(McLaren-Mercedes)
Kolmas Puola Robert Kubica
(BMW Sauber)
Nopein kierros
Kuljettaja Suomi Kimi Räikkönen
(McLaren-Mercedes)
Kierrosaika 1.22,559 (kierroksella 13)

Italian Grand Prix 2006 (virallisesti LXXVII Gran Premio Vodafone d'Italia) oli Formula 1 -kauden 2006 15. osakilpailu, joka ajettiin 8.–10. syyskuuta 2006 Monzan radalla Italiassa. Kilpailun voitti Michael Schumacher.

Katsaus kilpailuviikonloppuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu oli kauden MM-tittelin ratkaisun kannalta merkittävä, sillä kilpailun voittanut ja sarjan kakkospaikkaa pitävä Ferrari-tallin Michael Schumacher kutisti Renault-tallin Fernando Alonson pistejohdon kahdestatoista pisteestä kahteen pisteeseen. Schumacher otti uransa 90. voittonsa helpon oloisesti, jättäen taakseen paalupaikalta startanneen Mclaren-kuljettaja Kimi Räikkösen onnistuneen varikkotaktiikkansa ansiosta. Räikkönen tuli ensimmäistä kertaa tankkaukseen ja renkaidenvaihtoon kaksi kierrosta Schumacheria aikaisemmin, ja näiden kierrosten aikana saksalainen onnistui takomaan niin paljon parempia kierrosaikoja kuin Räikkönen, että tämä pystyi pitämään ykkössijansa vielä oman varikkopysähdyksensä jälkeen. Molemmat kuljettajat ajoivat kilpailun kahden varikkopysähdyksen taktiikalla, eivätkä toiset pysähdykset enää muuttaneet järjestystä. Molemmat pystyivät ajamaan kilpailun lopun varmistellen sijoitustaan, sillä Räikkösen ero maalissa Schumacheriin oli 8 sekuntia, ja kolmantena maaliin tulleeseen Robert Kubicaan lähes 20 sekuntia.

Kilpailun suurin yllättäjä oli hienon kilpailun hieman muuta kärkiryhmää hitaammalla autolla ajanut BMW Sauberin Kubica, joka kipusi ensimmäisenä puolalaisena kautta historian palkintokorokkeelle F-ykkösissä. Suorituksen arvoa lisää vielä se, että tämä oli Jacques Villeneuven BMW Sauberilla korvanneelle nuorukaiselle vasta uran kolmas F1-osakilpailu. Jo aika-ajoissa alkukaudesta heikommassa vireessä ollut BMW Sauber teki selväksi, että se tulee olemaan todella varteenotettava ehdokas voittokamppailuun. Tallin kokenut saksalaiskuljettaja Nick Heidfeld ajoi itsensä aika-ajossa kolmanteen lähtöruutuun, jääden paalupaikka-ajasta alle 2 sekunnin kymmenesosaa. Kubica jäi tallikaveristaan hieman alle puoli sekuntia, sijoittuen kuudenneksi. Molemmat kuljettajat lähtivät hyvin viivalta, Heidfeld onnistui ohittamaan toisena startanneen Schumacherin, ja Kubica Ferrari-kuljettaja Felipe Massan sekä Hondan Jenson Buttonin. Heidfeld joutui kuitenkin luovuttamaan kakkospaikkansa takaisin Schumacherille heti ensimmäisessä mutkassa, hetkeä myöhemmin myös Kubica tuli ohi, eipä aikaakaan niin myös Massa ja Button ohittivat selvästi hitaamman Sauberin. Varikon ylinopeudesta saatu varikonläpiajorangaistus pilasi miehen kisan lopullisesti, vaikka tämä onnistuikin ajamaan lopulta kahdeksanneksi, ansaiten siitä yhden MM-pisteen. Kubicankaan kilpailu ei missään vaiheessa ollut helppo, sillä Massa kärkkyi ohituspaikkaa lähes koko kilpailun ajan. Sauberin nopeus Monzan pitkillä suorilla oli kuitenkin liikaa muuten nopeammalle Ferrarille. Sauberin varikkotaktiikka ei kuitenkaan toiminut täydellisesti, ja kilpailijoitaan myöhemmin molemmille varikkopysähdyksille tullut puolalainen onnistui pitämään sijoituksensa vain ensimmäisellä kerralla. Peräkkäisiltä sijoilta toista kertaa varikolle tulleet Kubica ja Renault'n Fernando Alonso tulivat aivan rinta rinnan ulos varikolta, ja kokeneempi Alonso veti kiihdytyksessä pidemmän korren. Pari kierrosta myöhemmin saatiin kilpailuun aivan uutta dramatiikkaa. Pitkän, lähes 350 kilometriä tunnissa ajettavan pääsuoran päässä Renault-talli koki kauden ensimmäisen konerikkonsa, kun Alonson moottori räjähti näyttävästi, ja kuin lahjana Kubicalle, tämän takana ajanut Massa ajautui suoraan Renault'n ulos laskemaan öljyvanaan. Bridgestonen renkaista katosi pito hetkessä, eikä brasilialaisen auttanut muuta kun jarruttaa niin lujaa kuin mahdollista ensimmäiseen shikaaniin tullessa. Auto ei pysähtynyt ajoissa, ja Massa joutui ajamaan mutkan suoraksi. Auto säilyi ehjänä, mutta eturenkaat menivät aivan piloille jarrutuksessa, ja mies joutui ajamaan varikolle. Kubica sai nyt ajaa viimeiset kahdeksan kierrosta rauhassa, Massan pudotessa yhdeksänneksi ulos MM-pisteiltä.

Epäonnistumisia ja rangaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko viikonlopun epäonnisin mies oli kiistatta Fernando Alonso. Lauantain aika-ajossa Renault'n oikea takarengas puhkesi ratkaisevalla hetkellä kolmannessa ja viimeisessä sessiossa, juuri ennen nopeiden kierrosten aloittamista. Renkaan riekaleet tuhosivat lähes kaikki auton aerodynamiikkaosat renkaan läheltä vieden suuren osan auton downforcesta. Kuin ihmeen kaupalla MM-sarjaa johtava espanjalainen onnistui ajamaan viidenneksi nopeimman ajan. Kilpailun tuomaristo kuitenkin langetti tälle rangaistuksen Felipe Massan nopean kierroksen hidastamisesta. Rangaistuksen oikeellisuutta kritisoitiin laajalti, mutta lopputulos oli, että Alonson viimeisessä sessiossa ajetut kolme nopeinta kierrosaikaa hylättiin, joka pudotti miehen vasta kymmenenteen lähtöruutuun. Alonso kuitenkin paikkasi tilannetta kilpailussa erinomaisesti, ja ilman konerikkoa hän olisi mitä luultavimmin sijoittunut kolmanneksi.

Muita epäonnistujia olivat Toyotan Ralf Schumacher, jonka yhden pysähdyksen taktiikka toi kolmantenatoista startanneelle saksalaisella vasta viidennentoista sijan tallikaveri Jarno Trullin ajaessa samanlaisella taktiikalla seitsemänneksi. Super Agurilla neljännen kisaansa ajanut Sakon Yamamoto joutui jättämään kilpailun jälleen kesken teknisen vian vuoksi; japanilainen tulokas ei ole vielä kertaakaan urallaan päässyt maaliin asti F1-kilpailussa.

Schumacherin ilmoitus uran lopetuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu oli kokonaan jäädä taka-alalle viikonloppuna, sillä kaikkien päähuomio oli kiinnittynyt Ferrari-tallin ilmoitukseen julkistaa seuraavan kauden kuljettajansa kilpailun jälkeen. Kilpailun palkintojenjaon aikana lehdistölle jaettiin tiedote, jonka mukaan seitsenkertainen maailmanmestari ja kilpailun voittaja Michael Schumacher aikoo lopettaa uransa tähän kauteen, ja että Ferrarilla ajavat kaudella 2007 Kimi Räikkönen ja Felipe Massa. Kilpailun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Schumacher ilmoitti eläkkeelle jäämisestään itse, ja piti kiitospuheen. Ferrarin ilmoituksen ja MTV3:n mukaan MTV3 ilmoitti ensimmäisenä maailmassa Schumin eläkkeelle jäämisestä ja Kimin siirtymisestä Ferrarille.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Aika (1. erä) Aika (2. erä) Aika (3. erä) Lähtöruutu
1 3 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 1.21,994 1.21,349 1.21,484 1
2 5 Saksa Michael Schumacher Ferrari 1.21,711 1.21,353 1.21,486 2
3 16 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 1.21,764 1.21,425 1.21,653 3
4 6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 1.22,028 1.21,225 1.21,704 4
5 12 Iso-Britannia Jenson Button Honda 1.22,512 1.21,572 1.22,011 5
6 17 Puola Robert Kubica BMW Sauber 1.22,437 1.21,270 1.22,258 6
7 4 Espanja Pedro de la Rosa McLaren-Mercedes 1.22,422 1.21,878 1.22,280 7
8 11 Brasilia Rubens Barrichello Honda 1.22,640 1.21,688 1.22,787 8
9 2 Italia Giancarlo Fisichella Renault 1.22,486 1.21,722 1.23,175 9
10 1 Espanja Fernando Alonso Renault 1.21,747 1.21,526 1.25,688 10[1]
11 8 Italia Jarno Trulli Toyota 1.22,093 1.21,924 11
12 10 Saksa Nico Rosberg Williams-Cosworth 1.22,581 1.22,203 12
13 7 Saksa Ralf Schumacher Toyota 1.22,622 1.22,280 13
14 14 Iso-Britannia David Coulthard Red Bull-Ferrari 1.22,618 1.22,589 14
15 21 Yhdysvallat Scott Speed Toro Rosso-Cosworth 1.22,943 1.23,165 15
16 15 Itävalta Christian Klien Red Bull-Ferrari 1.22,898 Ei aikaa 16
17 20 Italia Vitantonio Liuzzi Toro Rosso-Cosworth 1.23,043 17
18 19 Alankomaat Christijan Albers MF1-Toyota 1.23,116 18
19 9 Australia Mark Webber Williams-Cosworth 1.23,341 19
20 18 Portugali Tiago Monteiro MF1-Toyota 1.23,920 20
21 22 Japani Takuma Satō Super Aguri-Honda 1.24,289 21
22 23 Japani Sakon Yamamoto Super Aguri-Honda 1.26,001 22

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Saksa Michael Schumacher Ferrari 53 1.14.51,975 2 10
2 3 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 53 +8,046 1 8
3 17 Puola Robert Kubica BMW Sauber 53 +26,414 6 6
4 2 Italia Giancarlo Fisichella Renault 53 +32,045 9 5
5 12 Iso-Britannia Jenson Button Honda 53 +32,685 5 4
6 11 Brasilia Rubens Barrichello Honda 53 +42,409 8 3
7 8 Italia Jarno Trulli Toyota 53 +44,662 11 2
8 16 Saksa Nick Heidfeld BMW Sauber 53 +45,309 3 1
9 6 Brasilia Felipe Massa Ferrari 53 +45,995 4
10 9 Australia Mark Webber Williams-Cosworth 53 +1.12,602 19
11 15 Itävalta Christian Klien Red Bull-Ferrari 52 +1 kierr. 16
12 14 Iso-Britannia David Coulthard Red Bull-Ferrari 52 +1 kierr. 14
13 21 Yhdysvallat Scott Speed Toro Rosso-Cosworth 52 +1 kierr. 15
14 20 Italia Vitantonio Liuzzi Toro Rosso-Cosworth 52 +1 kierr. 17
15 7 Saksa Ralf Schumacher Toyota 52 +1 kierr. 13
16 22 Japani Takuma Satō Super Aguri-Honda 51 +2 kierr. 21
17 19 Alankomaat Christijan Albers MF1-Toyota 51 +2 kierr. 18
Kesk. 18 Portugali Tiago Monteiro MF1-Toyota 44 Jarrut 20
Kesk. 1 Espanja Fernando Alonso Renault 43 Moottori 10
Kesk. 4 Espanja Pedro de la Rosa McLaren-Mercedes 20 Moottori 7
Kesk. 23 Japani Sakon Yamamoto Super Aguri-Honda 18 Hydrauliikka 22
Kesk. 10 Saksa Nico Rosberg Williams-Cosworth 9 Vetoakseli 12

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kuljettaja Talli Kierrokset
3 Suomi Kimi Räikkönen McLaren-Mercedes 1–14
5 Saksa Michael Schumacher Ferrari 15–17, 23–53
17 Puola Robert Kubica BMW Sauber 18–22

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alonso pudotettiin 10. ruutuun, MTV3
  2. Kanal, Samarth: How the 2019 F1 drivers scored their first podiums Formula1.com. 25.11.2019. Formula One World Championship Limited. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]