Itä-Timorin talous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Itä-Timorin talous
Markkinat Lospalosissa.
Markkinat Lospalosissa.
Valuutta Yhdysvaltain dollari ja
Itä-Timorin centavo
Tilastot
BKT 6,57 mrd USD (2015)[1]
- per asukas 5 600 (2015)[1]
- kasvu 4,3% (2015)[1]
- toimialoittain maatalous 7%, teollisuus 70,3% palvelut 22,5% (2010)[1]
Inflaatio 0,6% (2015)[1]
Köyhyysrajan alle
jäävien määrä
37% (2015)[1]
Gini-kerroin 31,9 (2007)[1]
Työvoima 259 800 (2013)
- toimialoittain maatalous 64%, teollisuus 10% palvelut 26% (2010)[1]
Työttömyys 3,1% (2013)[1]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Vienti 18 milj. USD (2015)[1]
Vientituotteet öljy, kahvi, santelipuu, marmori
Tuonti 647,7 milj USD (2015)[1]
Tuontituotteet ruoka, bensiini, kerosiini, koneet[1]
Julkinen talous
Julkinen velka 311,5 milj USD (2015)[1]
Budjetin tulot 400 milj USD (2015)[1]
Budjetin menot 2,80 mrd USD (2015)[1]
Alijäämä -91,6% bkt:sta (2015)[1]

Itä-Timor on itsenäistymisensä jälkeen kohdannut suuria haasteita maan infrastruktuurin jälleenrakentamisessa, hallinnon vahvistamisessa ja työpaikkojen lisäämisessä. Maassa on merkittävät öljyvarannot, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut hyötyä suurimmalle osalle maan väestöstä.[2]

Talouspolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timorilla on merkittävät öljy- ja kaasuvarannot, mutta se ei ole juurikaan hyödyttänyt maaseudun asukkaita, jotka saavat elantonsa kotitarveviljelystä. Lähes puolet maan väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä.[3] Itä-Timorin öljyrahasto perustettiin vuonna 2005 ja IMF on määritellyt maan maailman öljyriippuvaisimmaksi valtioksi. Öljyrahasto kattaa lähes koko hallituksen vuosibudjetin.[2]

Toimialat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maatalousala työllistää 80 % maan väestöstä. Noin 67 000 itätimorilaista kotitaloutta kasvattaa kahvia. Suuri osa heistä on köyhiä. He saavat tuottoa työstään noin 3,7 USD päivässä. 11 000 kotitaloutta kasvattaa mungpapuja, useimmat heistä toimivat omavaraisviljelijöinä.[4] Kahvi on öljyn jälkeen maan toiseksi merkittävin vientituote. Kahvi tuottaa Itä-Timorille 10 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Merkittävin itätimorilaisen kahvin ostaja on yhdysvaltalainen kahvilaketju Starbucks.[5]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan taloutta ovat huomattavasti vahvistaneet öljyn- ja kaasun tuotannosta saadut tulot, mutta maassa ei ole tuotantolaitoksia joten ala työllistää vain vähän itätimorilaisia. Kaasu johdetaan jalostettavaksi Australiaan, mutta Itä-Timor on kiinnostunut kehittämään oman maansa jalostuskapasiteettia. Öljytulojen osuus on 90 % valtion budjetista ja siitä saatavia varoja rahastoidaan tulevaisuuden varalle.[1] Yksityissektorin kehitys on heikkoa pääoman puutteen, heikon infrastruktuurin, epätäydellisen oikeusjärjestelmän ja tehottoman ympäristön sääntelyn vuoksi.[5]

Infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Timor on energiantuotannon suhteen omavarainen. Maan väestöstä vain 42 % elää sähköistetyissä kotitalouksissa. Maaseudulla 27 % kodeista on sähköistetty.[1] Vielä vuonna 1985 sähköistettynä oli vain neljä prosenttia maasta. Maan sähköverkon kehitys oli suhteellisen nopeaa Indonesian hallitessa Itä-Timoria, mutta silloinkin Itä-Timor oli Indonesian toiseksi vähiten sähköistetty provinssi. Maan sähköverkko tuhoutui laajalti vuoden 1999 väkivaltaisuuksissa.[6] Maan sähköntuotanto toteutuu lähes yksinomaan dieselmoottorein. Maassa on potentiaalia uusiutuvien energianlähteiden vesivoiman, tuulivoiman ja aurinkovoiman kehittämiselle mutta kehitys on vasta alussa.[6][7]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itä-Timorissa on kuusi lentokenttää, joista merkittävin on pääkaupunki Dilin lentoasema. Maassa on yksi kauppasatama, joka sijaitsee Dilissä. Rautateitä maassa ei ole. Tieverkostoa maassa on noin 6000 kilometriä, ja siitä on päällystetty noin 2600 km.[1]

Tietoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan tietoliikenneverkko tuhoutui suurelta osin 1999 tapahtumien seurauksena. Maan tietoliikenne ulkomaille on hyvin rajoittunutta. Internetin käyttäjiä maassa on 165 000, runsaat 13 % maan väestöstä. Maassa on yksi julkinen TV-kanava, jonka lähetyskielet ovat tetum, indonesia ja portugali.[8][1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t The World Factbook cia.gov. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  2. a b Public Information Notice: IMF Executive Board Concludes 2010 Article IV Consultation with the Democratic Republic of Timor-Leste 8.3.2011. imf.org. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  3. Schonhardt, Sara: Former Army Chief Elected President in East Timor 12.8.2012. nytimes.com. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  4. Expanding Timor - Leste's Near - Term Non - Oil Exports elokuu 2010. World Bank. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  5. a b U.S. Relations With Timor-Leste 27.10.2015. state.gov. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  6. a b POWER SECTOR DEVELOPMENT PLAN FOR TIMOR-LESTE syyskuu 2004. Pacific Department Asian Development Bank. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  7. Renewable Energy in Timor-Leste Rainbow Power Company. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)
  8. Economy easttimorgovernment.com. Viitattu 13.12.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]